Neuvolaa, äitiyspakkausta ja sormuksia
Viime postauksessa mainitsin että olisi kiva jos saisi edes yhden postauksen viikossa aikaan. Kokeillaan!
Viikonloppuna olin kyläilemässä sukulaisteni luona. Siellä haluttiin kovasti kokeilla mahaa ja jopa ärsyttävyyteenkin asti minun ei annettu tehdä joitakin normaaleja asioita. Joku tuumasi lähes aina haukotellessani että pitäisiköhän minun mennä torkuille ja toinen arveli että synnytykseni saattaa alkaa kun saunon. Olihan se toisaalta myös mukavaa että sai vähän hemmottelua eikä tarvinnut puuhastella liikoja mutta siltikin, eihän raskaus ole sairaus. Tosin täytyy kyllä myöntää että kaikki ylös- tai alaspäin venymiset, kuten vaikka tavaroiden nostaminen lattialta tai lasin kurkottaminen kaapin ylemmältä hyllyltä, eivät tällä hetkellä ole suosikkiasentojani. Sohvalla ei tunnu löytyvän sopivaa asentoa, käveleminen tapahtuu välillä aika hitaasti, jalat turpoavat, herään yöllä siihen kun pitää vaihtaa kylkeä tai närästää aivan liikaa tai kädet ovat puuduksissa jne. Olo siis tuntuu todellakin siltä että olen raskaana. Ja oikeasti, tätä mahaa pitäisi vielä kasvatella pari kuukautta!
Eilen sain päätöksen että olen oikeutettu äitiyspakkaukseen. Tuo uusi pakkaus on kyllä minun makuuni, nuo ihanat oranssit sekä ruskeat vaatteet ja makuupussi veikeällä apinakuosilla plus tietenkin se oranssi kestovaippa ovat juuri sellaisia mitkä tulisivat kovaan käyttöön. Vaikka toisaalta ei tuo vanhempi versiokaan niin paha ole, löytyyhän sieltäkin oranssia ja rusehtavaa sekä itsestäni on hyvä että kestovaippoja löytyy kaksi. Jos saisin valita niin ottaisin siis tuon uudemman, tosin pidän aika todennäköisenä että vanha sieltä vielä tulee kuitenkin. Tiedän omalta kohdaltani sen, että värikkäämmät vaatteet tulee helpommin vauvalle käyttöön. Tosin jos jotakin vaatetta ei ole olemassa kuin se yksi kappale ja vaikka väri ei olisikaan niin itseäni miellyttävä niin sen vuoksi en kyllä lähde ostamaan uutta. Eli vaate tulee käyttöön sittenkin ja lopulta olen tyytyväinen että koko pakkauksen yleensä saan. Käytännössähän sen sitten vasta näkee miten paljon pakkauksesta tulee hyötyä olemaan.
Eilen oli neuvolakäynti ja viikkojahan on tänään kasassa 32+4. Sf-mitta oli 29,5 cm ja olin taas kerryttänyt pari kiloa lisää. Nyt painoa on tullut siis jo nelisentoista kiloa! Itseäni tuo painonnousu hirvittää vaikka kukaan neuvolassa (eikä muutenkaan) siitä ole ollut huolestunut. Verenpaine oli normaalin mukaan alhainen, vauvan sykkeet olivat hyvät kuten liikkeetkin. Vauva oli pää alaspäin, neuvolantäti tunsi pepun ja jalat. Tämä uusi neuvolantäti ei taaskaan ollut se oikea, mutta lupailivat jälleen kerran että ensi kerralla tulee se oikea meille osoitettu terveydenhoitaja. Tämän kertainen hoitaja olikin sitten sitä mieltä että meidän kannattaisi tulla neuvolaan paikan päälle synnytysvalmennukseen. Edellisessä postauksessa kun mainitsin että olisi mahdollista lainata pelkästään synnytysvideo kotiin ja katsoa se. Pitää nyt vielä soittaa sille meidän omalle neuvolantädille ja sopia asiasta tarkemmin.
Neuvolan yllätysnumerona minulle olikin laittaa piikki pyllynposkeen, kun veriryhmä sattuu olemaan miinusmerkkiä. Minun vereni voi siis muodostaa vasta-aineita vauvan mahdollisia plusmerkkisiä punasoluja vastaan ja tätä estetään sitten anti-d-suojauksella. Tähän asti ovat sanoneet ettei verestä tarvitse huolehtia vielä mutta nyt systeemi oli sen verran muuttunut että suojaus annetaankin jo raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeen. Aiemmin suojaus annettiin käsittääkseni vain synnytyksen jälkeen. Onneksi en ole piikkikammoinen ja vaikka neula olikin aika paksun oloinen niin ei paljoa pakarassa tuntunut. Hoitaja varoitteli etukäteen että saattaa tuntua aika ikävälle kun nestekin on niin paksua. Oli puhetta myös välilihan hieronnasta ja minullahan tuolla kaapissa jo odotteleekin tarkoitukseen sopiva hierontaöljy, Weledan Synnytykseen valmistautumisöljy. Saapa nähdä miten aktiivinen hieroja itsestäni tulee ja onnistuuko se ylipäänsä vai pitääkö oikein mies houkutella tehtävään. Muuta jännittävää neuvolakäynnillä ei sitten tapahtunutkaan, kaikki on hyvin. Kahden viikon päästä mennään taas käväisemään ja niinä samoina aikoina pitäisi visiteerata myös laboratoriossa mittauttamassa hemoglobiini (on ollut alhainen) ja otattamassa emättimestä näyte. Minä tietenkin unohdin jo että mikä näyte se oli, mutta kuuluu rutiineihin että näyte otetaan, siitä tutkitaan ettei ole jotakin bakteeria. Google avusti ja muistutti että taisi olla kyseessä streptokokki-B. Joskus kyllä oikein hävettää kun muisti on niin lyhyt (mutta on se sentään hyvä!).
Ihanat ystävämme antoivat meille nyt autoa lainaan ja olisi tarkoitus tehdä kunnon ostoskierrokset muutamana päivänä. Ensiksi mennään kiertämään muutama lasten tarvikkeisiin erikoistunutta kirpparia, eihän sitä tiedä jos sieltä vaikka löytyisi käytettynä ne unelmavaunut! Jos ei tärppää niin sitten mennään kaikkiin mahdollisiin lastentarvikeliikkeisiin ja todennäköisesti ostetaan vaunut uutena. Tuntuu että jos alan nyt väijymään nettikirppiksiä niin saattaa aika vielä loppua kesken vaunujen hankintaa ajatellen. Noiden edellisessä postauksessa mainittujen Baby Joggereiden lisäksi suosikkilistalla on nyt Brio Smile ja Emmaljunga Nitro sekä Super Nitro (oli kyllä vielä varmasti yksi muukin vaihtoehto mutta nyt en saa sitä millään päähäni, voihan). Kaikki nuo tuntuu hyvinkin näppäriltä, mutta koeajamaanhan sitä olisi vielä päästävä. Vaunujen lisäksi tarkoituksena olisi ostaa myös muita loppuja tarvikkeita vauvaa varten ja muutenkin tätä meidän uutta kotia ajatellen. On se vaan niin paljon helpompaa auton kanssa kierrellä kaupoissa kun bussin kyydissä raahata ostoksia vaikkei niitä paljoa olisikaan.
Saatiin miehen kanssa viimeinkin vihkisormukset tilaukseen. En todellakaan tiennyt mitä haluan kun kaupoille lähdettiin mutta sattumalta löytyi paikka jossa saatiin todella hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Yhdessä asiakaspalvelijoiden kanssa pähkäiltiin, he ehdottelivat eri vaihtoehtoja ja viimein saatiin kummallekin erittäin miellyttävät, joskin yllättävätkin sormusratkaisut.. Olin valmistautunut jättämään kihlasormukseni pois uuden sormuksen tilalta mutta sitten löytyikin todella hyvä yhdistelmä ja niinpä vanhakin sormus saa jäädä sormeen. Olen tähän ratkaisuun erittäin tyytyväinen ja uudet sormukset saadankin jo ensi viikolla! Nimeni tosiaan vaihtui avioliiton myötä ja on nyt viimeinkin rekisteröinnin jälkeen virallinen, tosin en ole vielä hankkinut uusia henkilöllisyystodistuksia joten en sitä pysty todistamaan. Valokuvat on jo hankittuna kuitenkin joten ei muuta kun poliisilaitokselle jonottelemaan. Allekirjoitusta ja nimen sanomistakin pitäisi harjoitella että selviää sitten kun on tosi kyseessä. Onhan se kuulkaa niin hirvittävän jännää tämä rouviutuminen.