Vaikka blogia en ole vielä pitänyt kovin pitkään, haluan silti tehdä koko vuodestani katsauksen. Samalla se kertonee minusta jotakin uutta. Tässä vaiheessa ainakaan en ole vielä valmis paljastamaan sen tarkemmin kuka olen mutta ilman henkilökohtaisia (naama)kuvia katsaus on toki vähän tylsähkö. Kuvat ovat meidän joululomailumaisemista. Katsotaan jos joskus uskaltaa paljastaa täällä oman naamansakin mutta vielä ei ole sen aika. 😉 Hauska muuten yrittää muistella mitä missäkin kuussa tapahtui, ei ihan helppo tehtävä ilman mitään kalenterimerkintöjä.
Tammikuun loppupuolella palasin Suomeen kolmen kuukauden reissusta Euroopasta. Olin sukulaisten ja ystävien nurkissa yrittäen samalla löytää jotakin ihanaa kotia minulle ja miehelleni. Tällä aikaa mieheni vietti aikaa kotipaikassaan Alppien juurella. Mietin mitä oikein haluaisin tehdä, en halunnut enää palata samanlaisiin töihin kuin aiemmin ja niinpä olinkin todella nirso sen suhteen mitä työpaikkoja hain.
Helmikuussa toisten nurkissa pyöriminen alkoi jo vähitellen riittää. Sattuman kautta löytyikin aivan ihana pesä meille. Asunto oli ensimmäinen jota kävin katsomassa ja heti tärppäsi. Oli helpottava tunne päästä viimein omaan kotiin. Asunnosta tuli meidän ensimmäinen yhteinen koti jossa ei ollut muita kämppiksiä ja tavaratkin olivat omia eikä vaan lainassa muilta. Kuun lopussa mieskin sitten tuli Suomeen ja oli kyllä taas kerran mahtavaa nähdä pitkästä aikaa.
Maaliskuu alkoi muutolla. Vaikka tavaraa meillä ei ollut paljon, muutettavaa riitti silti. Eleltiin aika alkeellisissa olosuhteissa alkuun ilman huonekaluja mutta silti koti oli aivan ihana! Yhdessäolosta puhumattakaan. Vaikka varsinaista raskauden yritystä ei tuolloin vielä ollut päällä, tein raskaustestin ja muistan olleeni negatiivisesta testistä aika suruissani. Aloitin käymään djembe-tunneilla ja nautinkin noista rytmeistä suunnattomasti edelleen. Euroopan reissun aikana olin lukenut paljon raakaravinnosta ja ensimmäinen hankinta kotiin olikin blenderi että pääsisin tekemään viherjuomia ja muita herkkuja. Osallistuin myös päivän kestävälle raakaruokakurssille.
Huhtikuussa taidettiin saada viimeinkin oikeat sängyt kotiimme. Saatiin parisänky (Kuinka aikuisen olon myös oikea parisänky voikaan tehdä! Tähän mennessä kun oltiin hyvin käperrytty yhdessä 120 senttiseen…) sukulaisiltani jota sitten lähdettiin pakettiauton kanssa rahtamaan kolmensadan kilometrin päästä. Samana päivänä saatiin viimein myös haettua loputkin tavarat ystäväni luota ja koti alkoi olemaan aika lailla asumiskunnossa. Tässä kuussa liityin myös ensimmäistä kertaa elämässäni liikuntakeskuksen jäseneksi ja olin innoissani! Kuun lopulla tuli vappua juhlittua vähän etukäteen ja jäi sellaiset morkkikset ettei itse vappua sitten oikein huvittanutkaan juhlia. Vaikka olikin todella hauskaa silloin niin jotenkin päässä oli jo useammalla kerralla ollut että tämän ikäisen ihmisen ei kuulu juhlia ihan noin railakkasti. Huhtikuussa kävin myös ensimmäisessä työhaastattelussani mutta harmikseni ei valinta osunut kohdalleni.
Toukokuussa lähdin mukaan muutaman viikon nettikurssille opettelemaan raakaravinnon saloja. Olo oli kokeilujen aikana aika mahtava ja olin taas innoissani, sain paljon uusia ideoita. Tuntui että olin löytänyt elämääni sellaisen jutun mikä oikeasti kiinnostaa. Yritin käyttää kokeiluissani mahdollisimman paljon luomutuotteita. Muistelisin että kuun aikana alettiin olemaan jo aika huolimattomia ehkäisyn suhteen. Saattaa mennä jo kesäkuun puolelle, mutta muistan kuinka minua jossain kohtaa ahdisti ajatus siitä että ”nyt yritetään vauvaa”, eikä mieskään asiaa oikein halunnut myöntää. Jossain kohden mieltäni helpotti se, kun juteltiin että ei yrittämällä yritetä vaan vauva saa tulla jos on tullakseen.
Kesäkuun alussa pyrin haastattelun avulla kouluun, mutta en päässyt. Tuli taas olo, että mitäs nyt sitten..? Mikä minua varten odottaa. Mies lähti käväisemään kotiseudullaan kuten minäkin. Samalla näin erästä tärkeää ystävääni joka vähän kiusoitellen mutta suoraan kysyi ollaanko jo jätetty ehkäisy pois. Olin jo etukäteen päättänyt että jos hän kysyy, niin myönnän. Muille en asiasta halunnut puhua, eikä siitä puhuminen tuntunut muutenkaan todelliselta, minun elämältäni. Osallistuin raakaruokatapahtumaan ja yhtäkkiä tyttö jonka olin tavannut pari vuotta sitten ulkomailla olikin luonani majailemassa. Juhannusta vietettiin railakkaasti kaveriporukalla mökillä. Olisikohan ollut kesä-heinäkuuta kun tilasin netistä muutaman raskaustestiliuskan. Oli ihmeellisiä oloja ja mielitekoja ja niinpä tikut kuluivat vaikka mielessäni tiesin etten raskaana ole. Toivovana taisin kaikkia oireita kehitellä kuitenkin.
Heinäkuussa meillä kävi paljon ystäviä ja oli niin ihanaa viettää aikaa heidän kanssaan. Perinteisesti oli mentävä Ruisrockiin kaikiksi kolmeksi päiväksi, juhilttava paljon, nukuttava vähän. Huh huh. Ajeltiin autolla maaseudulle ja poimittiin pakkanen täyteen mansikoita. Käytiin saaristossa nauttimassa ihanista kesäpäivistä ja ystävistä. Vaikka piti olla yrittämättä vauvaa niin mieleni teki tepposet. Heinäkuussa nimittäin houkuttelin mieheni puuhastelemaan useampana päivänä peräkkäin niinä päivinä kun ajattelin että ovulaationi saattaisi olla. En koskaan ennen ollut edes ajatellut koko ovulaatiota, hyvä kun tiesin mikä se on.
Elokuu tuli ja oli aika odottaa menkkojen alkavan. Niitä ei näkynyt. Menkat on aina tulleet ajallaan, joten sitä oli aika lailla varma. Mies oli asiasta vielä varmempi kuin minä. Pian plussauksen jälkeen aloitinkin sitten pitämään palstaa. Tahti on ollut hidas, mutta varma. Raskaus on sujunut niin hyvin että kirjoitettavaa ei kovin paljoa ole. Hyvä niin. Elokuun lopulla taivuin ja hain taas samoihin tuttuihin töihin johon en ollut keväällä suostunut. Haastattelussa oli kamalaa valehdella kun kysyttiin missä näet itsesi vuoden päästä, enhän voinut sanoa että äitinä. Ympäripyöreästi mainitsin että näen itseni jossain sellaisessa puuhassa missä viihdyn ja mikä sillä hetkellä tuntuu parhaalta. Olkoon se sitten mieluisa työ tai uusi reissu. Haastattelija oli haltioitunut.
Syyskuun alussa työt sitten alkoivat ja tuntui aivan mahtavalta olla mukana työelämässä pitkästä aikaa. Nautin että päivissä oli jotain järkeä ja rytmiä. Ensimmäinen neuvola sattui myöskin juuri samalle viikolle kuin työt alkoivat, mutta onneksi oli juuri päivää ennen töiden alkua. Jännitti että tuleeko joitakin oireita ja joutuisin raskaudestani kertomaan. Kyseessä oli kuitenkin määräaikainen sopimus että siinä mielessä työnantaja ei vaikkapa äitiyslomastani ”joutuisi kärsimään”. Yritin käydä mahdollisimman paljon myöskin liikkumassa, lähinnä ryhmäliikuntatunneilla, vaikka tuntui vieraalta liikkua kun ei tiennyt mitä mahassa kellutteleva pikkuinen siitä tuumaa. Kuun aikana hölläsin ruokavaliotani ja aloin antamaan itselleni periksi aivan liikaa huonojen (rasva, sokeri jne.) ruokavalintojen edessä. Pikku hiljaa lähipiiri sai kuulla uutisestamme.
Loka-marraskuussa personal trainer sai minut lähtemään mukaan ohjelmaansa ja olin tyytyväinen. Treenaus sujuikin säännöllisesti mutta ruokavalio oli edelleen aika huono. Yhdistelmäseulasta tuli hyviä uutisia ja elämä meni aika lailla töiden ja liikunnan parissa. Marraskuun alkupuolella saatiin kuulla pikkuisen sydänäänet ensimmäistä kertaa ja vähitellen sitä alkoi ymmärtämään että sitä kasvattaa sisällään jotakin aivan ainutlaatuista. Työt alkoivat vähenemään ja jäin taas pääasiassa kotiin ihmettelemään ja lukemaan vauvablogeja. Tällä ajalla tuli myös huomattua miten paljon elämä on aiemmin kulunut jos jonkinlaisen juhlinnan merkeissä, monia ystäviä on tullut aiemmin tavattua vain lasillisen ääressä. Elämä tuntuu nyt rauhoittuneen ja tuntuu juuri luonnolliselta sekä oikealta näin.
Joulukuu toi tullessaan pikkukaverin liikkeet ja rakenneultran josta myöskin saatiin positiivisia uutisia. Vauvan tulo on päivä päivältä todellisempaa. Nyt on tehty ensimmäinen isompi hankintakin pienelle, saatiin nimittäin edullisesti miehen kotiseuduilta hankittua se leikkimatto josta haaveilin! Elämä tällä hetkellä vaikuttaa aika lailla aikuiselta, vauva on tulossa ja ehkä vuoden alkupuolella saan jo nimittää itseäni rouvaksi. 😉 Pientä muuttokuumettakin on ilmassa vaikka meidän nykyinen koti olisi kolmellekin ihan sopiva. Haluaisin vain siirtyä keskustasta vähän enemmän luonnonläheisempään paikkaan. Näistä kaikista päätellen on siis melkoinen vuosi tiedossa. Yllättääköhän se vielä jotenkin ja kaikki mullistuu niinkuin yleensä on tapana. Melkein alkaa jo jännittää!
Onnellista ja rauhan täyteistä tulevaa vuotta kaikille!
