Pari päivää sitten tiskatessa tuli huono olo, maha turposi palloksi ja menin pötköttelemään. Tuntui että kohtukin oli jotenkin kova. Yritin miettiä että onkohan se aina ollut yhtä kova, en ollut oikein varma että olinko koskaan edes tunnustellut sitä aiemmin. Pötkötellessä maha oli ihan ok ja ei ollut huono olo enää mutta heti kun nousi seisomaan, maha oli taas ihan pallona, turvonnut kovaksi. Yritin sitten netistä tonkia tietoa ja yllätyksekseni sain tietää että jo näillä viikoilla voi olla harjoitussupistuksia!! Minä olin ihan luullut että harjoitussupistuksia tulee vasta ihan synnytyksen lähestyessä ja ne ovat aina kipeitä. Itselleni uusi tieto siis olikin että niitä voi tulla jo näinkin aikaisin ja jos eivät ole kivuliaita eikä liian usein niin ei mitään hätää. Toisaalta luin myös sitten että kivuttomatkin supistukset voivat lyhentää kohdunkaulaa ja että monet ovat joutuneet sen vuoksi vuodelepoon jo tässä vaiheessa. Mietin miehellenikin ääneen että voisiko nyt olla sitten kivuttomista harjoitussupistuksista kyse mutta mistäpä sitä voisin varmaksi tietää. (Mieskään ei oikein osannut auttaa ja vastata ihmettelyihini.)

Eilen puolestaan syömisen jälkeen maha taas turposi samanlailla kovaksi palloksi. Istuminen tuntui aika epämukavalta ja olikin oikaistava koko vartalo. Jäin miettimään että voiko olla että ruoka turvottaa nyt tällä hetkellä jostain syystä paljon enemmän kuin ennen, ihan muutama päivä sitten. Tai, voiko kohtu reagoida lämpimään ruokaan ja saada koko mahan turpoamaan. No, joka tapauksessa ei ole kovin kiva tunne että maha turpoaa niin epämukavaksi palluraksi että vain suora asento tuntuu hyvältä. Ehkä pitäisi nyt viimeinkin vain opetella syömään hyvin pieniä annoksia. Eilen mulla sattui vielä koko päivän olemaan pieniä viiltäviä satunnaisia vihlontoja alavatsassa ja huoli alkoi jo vähän korventamaan mieltä. Kun on ollut tähän asti ihan ilman vaivoja ja sitten yhtäkkiä tuleekin monta juttua päällekkäin niin sitä alkaa miettimään kaikenlaista. Uskoisin kuitenkin että mitään syytä huoleen ei ole. Eniten rasittaa tämä oma mieli joka ei näköjään sitten osaa rauhoittua kun ensimmäiset pienet vaivat ilmaantuvat. Olen kuvitelmissani siis jo joutunut vuodelepoon ja joutunut olemaan urheilematta koko loppuraskauden, juuri kun pienen pieni innostuksen siemen sitä kammoamaani kuntosaliakin on alkanut itämään..!