Puristaa
Viime viikolla taisin ensimmäistä kertaa huomata että omat tutut housut eivät tunnu enää kovin kivoilta päällä. Jos työpöytä koskettaa vatsaa pitempään tai sitten nimenomaan housut painaa, saattaa tulla ja tuleekin huono olo. Nyt alan vasta ymmärtää että miksi raskaana olevana pitää hankkia ne mammahousut! Vaikka oonkin hehkuttanut täällä miten hyvältä se tuntuu että päätin alkaa personal trainerin asiakkaaksi, niin mulla on silti pienoinen painokriisi. Viikkoja on tällä hetkellä kasassa 16 ja talon yleisessä saunatilassa olevan vaa’an mukaan mulle olisi nyt tullut painoa yhteensä noin neljä kiloa! Ääk. Ensiavuksi sain ystävältäni mammavaatteita, mutta niiden päällelaitto ei kyllä varsinaisesti auta sitä paisunutta oloa. Mahaa ei kyllä suuremmat vaatteet tietenkään purista, mutta päätä puristaakin sitten sitä enemmän. Olo mammavaatteissa on valtava. Ehkä sitä vaan ei vieläkään tajua että kun on raskaana, niin maha oikeasti suurenee, tulee turvotusta ja kaikenlaista vaivaa. En oikein taida vielä olla henkisesti valmis siihen oman kehon muutokseen.
Tiedän kyllä että olen syönyt esimerkiksi karkkia aika lailla enemmän kuin aiemmin. Samalla ruokavalioon on tulleet vaivihkaa takaisin taas enemmän ja enemmän maitotuotteet, ja olen syönyt myös enemmän vaikkapa tonnikalaa ja kananmunia kuin mitä viimeisen vuoden aikana on muuten tullut syötyä. Ei siis kai ihme että kiloja alkaa kertyä kun pitempään on mennyt kasvisvoittoisemmalla ravinnolla. Toisaalta en missään nimessä haluaisi nyt huolehtia painostani, se ei tunnu kovin oikealta. Mutta siltikin asia selvästi minua vaivaa. Nuo karkit nyt ainakaan ei ole yhtään tarpeellisia, että ne voisi todellakin huoletta jättää pois. Mutta toisaalta kun on niin ihana heittäytyä siihen ajatukseen että kun on raskaana niin mieliteoille voi antaa periksi… Pitäisi ehkä päästä tuosta ajatuksesta eroon ja miettiä enemmänkin sitä että nyt syö kahden edestä. Mikä siis tarkoittaa sitä että syytä olisi miettiä enemmänkin niitä terveellisempiä vaihtoehtoja. No, huomenna on neuvola niin eiköhän sieltä saa sitten kommenttia että onko oikeasti syytä huoleen.
Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen mutta sanonpa silti. Vitsi että kaipaan silloin tällöin sitä tunnetta että voi mennä johonkin tunnelmalliseen baariin ja ottaa oikein herkullisen oluen! Tai punaviinilasillisen ja nautiskella siitä kotona sohvalla istuskellessa, kynttilän valossa ja hyvää musiikkia kuunnellen. Alkoholittomissa tuotteissa vaan ei ole sitä tiettyä jujua. En todellakaan nyt aio tästä rynnätä mihinkään kuppilaan alkoholin himoissani, mutta se taitaa kuulua ihmisluontoon että haikailee juuri sen perään mitä juuri sillä hetkellä ei voi saada. 😉
Väännetään vielä vähän veistä haavassa…
Herkkuolut odottaa nautiskeluaan New Yorkissa.