Sporty mama.
Olen hyvin pitkään, ellen koko ikääni ajatellut, että sitten kun tulen raskaaksi niin minä olen sellainen joka syö kahden edestä (siis tuplasti) ja unohtaa liikunnan. Vain siksi, että kerrankin elämässä siihen on ikäänkuin lupa. Tämä lupa tulee tietenkin omalta mieleltäni, eikä mistään muualta. Olen aina ollut vähän laiska liikkuja, vaikka pidänkin aivan suunnattomasti siitä tunteesta mikä liikunnan jälkeen tulee. Juuri laiskan persoonani vuoksi lupa laiskotteluun tuntuisikin erinomaisen mukavalta. Välillä onnistun liikkumaan säännöllisesti, mutta useammin taitaa käydä niin että sohva houkuttaa ja koukuttaa enemmän kuin itsensä saaminen urheilemaan.
Keväällä kuitenkin liityin kuntokeskukseen ja olenkin nyt ehkä käynyt säännöllisemmin liikkumassa kuin kymmeneen vuoteen. Pidän ryhmäliikuntatunneista mutta olen aina ollut sitä mieltä että en ole kuntosali-tyyppiä. Onnekseni sain salilleni sitten personal trainer-tunnin ilman veloitusta ja kelkkani taisi kääntää suuntaa. Personal trainer kertoi raskauden aikaisesta liikunnasta ja sai minut vakuuttumaan siitä miten positiivisesti liikunta raskauden aikana vaikuttaa niin synnytykseen kuin sitten jaksamiseen vauva-arjessakin. Tottakai olen aina tiennyt, että liikunta on hyväksi, mutta nyt kun oikein ammattilainen sen minulle kertoi niin tunsin oikein valaistuvani. Oikeasti minun ei tarvitse plösähtää vaan voin valita toisinkin. Voin olla tulevaisuudessa paremmin jaksava äiti, jonka ei tarvitse tuskailla raskauskiloista vielä vuosi synnytykseen jälkeenkin. Niinpä tuon ilmaistunnin innoittamana päätin lähteä ammattilaisen hoiviin ja varasin muutaman personal trainer-tapaamisen!
Sri Lankan ronsuja.
Eilen oli ensimmäiset yhteiset treenit. Tehtiin jalka- ja käsiliikkeitä sekä keskivartaloa vahvistavia asentoja. Tunnin jälkeen oli kyllä ehdottomasti sellainen olo, että lihasten vahvistaminen onkin todella tarpeen! (Ei kyllä kumma kun en oikeasti varmaan kymmeneen vuoteen ole tehnyt mitään vastaavaa.) Ihanaa oli juurikin se mahtava tunne siitä että on tehnyt jotain. Ja ennen tuntia ollut väsymys oli vaihtunut iloiseen mieleen ja energiseen fiilikseen. Nyt minulla on sitten tehtävänäni käydä salilla kerran läpi sama ohjelma ennen kuin ensi viikolla on taas uudet treenit ohjaajan kera. Sen lisäksi aion normaaliin tapaani käydä ryhmäliikuntatunneilla. Olen aina häpeillyt mennä kuntosalille, pelkään jotenkin näyttäväni tyhmältä ja kai lihavaltakin. Asenteeni on kai ollut että vain treenatut treenaavat. Tiedän, kuulostaa tosi pöljältä mutta nämä nyt on näitä… Nyt vaan täytyy rohkaista itsensä ja laittaa itsensä kunnolla peliin! Ylittää itsensä. Askarruttaa vaan että miten saan puserrettua itsestäni irti yhtä paljon kuin ohjaajan kanssa.
Olen kuitenkin aivan hirmuisen tyytyväinen päätökseeni lähteä ammattilaisen kyytiin. Olen ollut hirveän arka nyt liikkumisen suhteen näin raskauden aikana, ja sen varjolla sitten ehkä enemmänkin vaan jäänyt sohvalle köllöttämään. Nyt tuntuu että olen hyvissä käsissä, tuntuu turvalliselta olla ammattilaisen ohjauksessa eikä vain omin päin riuhtoa menemään. Tottakai päätöstäni on puoltanut myös se, että olen voinut niin hyvin. Kaikilla ei tietenkään ole yhtä hyvä tuuri tämän suhteen. Mutta kerran näin on, yritän nyt käyttää ajan hyödykseni mahdollisimman tehokkaasti! Ja eihän tämä toki mitään halpaa lystiä ole joten sekin kannustaa tietenkin tekemään parhaansa. 😉
Nyt ollaan muuten siirrytty raskaudessa jo keskiraskauden puolelle, eli toinen kolmannes on jo lähtenyt käyntiin. Aika hurjaa! Katsoin yksi aamu että mitäs pikkukaverille tällä viikolla kuuluu ja tippa meinasi vierähtää poskelle kun luin että näinä päivinä alkaa mahdollisesti kasvaa jo hiukset. <3
