Pieni sydän

Siellä se pikkuinen sydän hakkasi hurjaa vauhtia kun viimeinkin saatiin neuvolassa kuunnella sydänääniä. Olihan se ihana ja varmasti ikimuistoinen hetki. Mies jäi tahallaan vähän kauemmaksi kun arveli että jos jää näköetäisyydelle niin minulta tulee iso itku. Niin varmaan olisi käynytkin. Suuren hymyn keskellä meinasi tippa kyllä silmäkulmasta karata.

Neuvolantätinä oli nyt uuden neuvolantädin sijainen. Ensi kerralla siis tavataan jo kolmas neuvolantäti. Ihmettelen taas että miten tämä aika menee näin älyttömän nopeasti, kohtahan ollaan jo puolessa välissä raskautta, oho! Odotan että pian saisi jo sisältäpäin tuntea ne jännittävät pikku hipaisut. Neuvolan puntari oli vähän kiltimpi ja näytti että painoa olisi kertynyt vain reilu pari kiloa ja sainkin kuulla että asiasta ei ole mitään syytä huolehtia. Hemoglobiini oli vähän alhainen (107) ja sain ohjeen että jos olo tuntuu tavallista väsyneemmältä niin kannattaisi ottaa rautaa. Jos en ennen tuota mainintaa ole mitään huomannut niin luulisin että en ole tuntenut itseäni erityisen väsyneeksi. Nyt jälkikäteen kokoajan sitten tarkkailen että olenkohan nyt väsynyt. On tää aika vaan yhenlaista tarkkailua kokoajan. 😉

 

Essaouira, Marokko.