Vaunuja ja vaivoja

No nyt on sitten ajeltu vaunuilla, ollaan ilmeisesti kierrelty kaupungin kaikki potentiaaliset lastentarvikeliikkeet läpi. Vaunujen suhteen kirppareista ei ollut iloa, kaikki tarjolla olevat mallit näyttivät aivan liian suurilta eikä missään tarjokkaissa ollut kääntyviä etupyöriä kuten toivelistallamme on. Kirppareilta löysin kuitenkin taas muutaman todella edullisen kestovaipan jemmaan, että ihan tyhjin käsin ei tarvinnut pois lähteä. Uutena käytiin sitten koeajelemassa ensiksi Emmaljungan Nitrot ja Super Nitrot. Heti alkutuntuma oli se, että vaunut ovat liian suuret. Hintakin on tietenkin omaa luokkaansa. Brio Smile vaikutti hyvältä mutta sekä mies että minä tuskastuttiin aivan liian monimutkaisiin toimintoihin, kaikkia nappuloita piti painella aivan liikaa saadakseen kärryt tekemään mitä halusi. Voittajaksi siis selviytyi jälleen Baby Jogger City Versa Gt. Ei liikaa kikkailuja toiminnoissa, mutta kuitenkin kaikki tarvittava saatavilla. Runko kevyt ja helposti kasattava, vaunu- tai ratasosa käännettävissä molempiin suuntiin sekä kääntyvät etupyörät. Vaunujen pieni koko oli erityisesti meidän mieleemme. Lähdettiin kaupasta hyvillä mielin, tuntui että valinta on tehty, olihan nuo kyseiset vaunut olleet suosikit jo edelliskerrallakin.

Nukuttiin yön yli ja alettiin sitten miettimään että halutaanko oikeasti maksaa vaunuista 600-700 euroa. Ajatus hirvitti molempia. Mietittiin että Baby Joggereissa on varmaankin jonkin verran myös ”brändilisää” mukana ja kumpikaan meistä ei kyllä ole tippakaan merkkituotteiden perään. Ei sillä, usein merkkituotteet ovat toki myös laadukkaita, mutta itseäni lähinnä häiritsee jos jossain käyttämässäni vaatteessa/tavarassa lukee lähes yhtä isolla tuotteen valmistajan nimi kuin koko tuote on. Olisi vaan niiin mahtavaa löytää rattaat käytettynä, hintakin tippuisi aika lailla alemmas. Tajuttiin kuitenkin että jos halutaan vaunut tietyillä ominaisuuksilla, käytettynä niiden osto tulee olemaan aikamoista tuuripeliä. Ja toisaalta koska meillä ei ole autoa, meille on todella tärkeää että kärryt ovat itsellemme kätevät ja menevät hyvin näppärästi esimerkiksi julkisiin kulkuneuvoihin kokonsa puolesta. Näiden pohdintojen jälkeen menin taas kerran nettikauppakierrokselle ja törmäsin Tutek Amberoon. Eikä aikaakaan kun oltiin jo liikkeessä kokeilemassa näitä vaunuja. Vaunut olivat kevyen ja ketterän oloiset, rungon kasaus onnistui helposti ja varsin pieneksikin etenkin renkaiden (helpon) irrottamiseen jälkeen. Koppa ja ratasosa kiinnittyi runkoon helposti ja etenkin koppa tuntui hyvin kevyeltä ja helpolta kantaa sekä lattialle laitettaessa sitä pystyi keinuttelemaan. Tälläistä ominaisuutta en muissa vaunukopissa ollut vielä havainnutkaan. Ratasistuin oli myös käännettävissä ihan makuuasentoon ja kulkusuunta muutettavissa mieleiseksi. Kuomu ratasosassa oli myös erittäin hyvin suojaava, sen sai käännettyä melkein, ellei kokonaankin, kiinni istumaosaan. Suurena plussana minulle sattui vielä tietenkin väri, eli kyseistä mallia on saatavana oransseilla tehosteilla..! Ei pelkkää tylsää harmaata, mustaa tai ruskeaa siis. Näistä kulkupeleistä ei aivan valtavasti käyttökokemuksia tunnu löytyvän (ainakaan suomeksi) mutta jos olen jotain löytänyt niin lähinnä positiivisia. Hintakin sattui muuten olemaan meidän kukkarolle paljon sopivampi, 450 euroa, joten näistä löytyi nyt sitten ehdottomasti uusi suosikki. Tuntuu kuitenkin että tämä on jotenkin niin iso hankinta ja suuri päätös että tekisi mieli vielä vähän sulatella asiaa ja ehkä sittenkin vielä katsella mahdollisia käytettyjä vaihtoehtoja.

Pari yötä on mennyt nyt erittäin katkonaisesti käsien puutumisen myötä. Jos nukun oikealla kyljellä, oikea käteni puutuu. Sitten kun vaihdan vasemmalle kyljelle, puutuu vasen. Välillä molemmat kädet ovat puutuneet. Tuntuu että herään noin puolen tunnin välein kääntämään kylkeä puutumisen takia. Onneksi sentään saan unen päästä kiinni yllättävänkin nopeasti käännön jälkeen. Aiemmin olen nimittäin ollut todella huon saamaan unen päästä kiinni jos herään. Olen huomannut että parhaiten nukun kun olen selälläni mutta kun yllätän itseni nukkumasta selälläni, taidan herätä siihen. Mieltä tietenkin painaa se suositus ettei loppuraskaudesta kovin paljoa selällään oltaisi ettei vaan vauvan hapensaanti heikkene. Toisaalta järki sanoo että jos minä pystyn hengittämään niin kyllä pystyy vauvakin mutta silti asia vaivaa. Saa antaa vinkkejä että miten tuota puutumista voisi estää, se on kyllä niin inhottavaa. Tänäänkään en vielä halunnut nousta sängystä mutta kun käsi oli niin puutunut ettei mikään sormien jumppailukaan auttanut niin olihan se sitten noustava. Siitä se sitten helpotti.

Lauantaina noudettiin sitten se äitiyspakkaus! Jännää kun sanotaan että päätöksessä ja pakkauksen tulossa voi kestää viikkoja mutta omani tuli ihan yhdessä viikossa. Varmaan haluavat vaan äkkiä päästä niistä vanhoista pakkauksista eroon… Vanhahan se sieltä siis tulla tupsahti mutta olihan niitä tavaroita sitten niin mukava tutkailla. On se kyllä kiiteltävä pakkaus, niin paljon kaikkea tarpeellista, tuntuu että tuolla kyllä todellakin pääsee hyvin alkuun. Minua ilahdutti se hauska sammakko-pussilakana, pikku sammakot olivat niin kivan värikkäitä! Mietin jo että meillähän voi olla mahdollisuus tämän vuodenkin pakkaukseen jos heti tulisi toinen vauva kyseeseen. Tosin mies ei vielä ole lämmennyt toiselle lapselle ja itsellekin järki sanoo että katsotaan nyt ensiksi tämä ensimmäinen ennen päätöstä seuraavasta. Sitäpaitsi tuskin me enää toista pakkausta sitten tarvittaisiin kun ensimmäisen jäljiltä tavaraa on varmasti jo ihan liikaakin. No, ainahan sitä voi haaveilla (niin uudesta pakkauksesta kuin vauvastakin). On tämä raskausaika kyllä sellaista että mielellään sitä olisi ehkä vähän aikaa ilman raskaana oloa. Vaikka alku- ja keskiraskaus oli itselleni tosi helppoa niin tämä loppuraskaus tuntuu välillä sitten niin vaivalloiselta että. Tiedän että olen päässyt todella vähällä mutta kuitenkin olisi se jo mukava päästä vaikka lenkkeilemään ja ottamaan illalla lasillinen punaviiniä sekä tuntea itsensä edes hiukan viehättävämmäksi. Ajatukset on tosi ristiriitaisia tämän suhteen kun toisaalta sitten oikein nautiskelen että olen raskaana ja tunnen itseni välillä myös todellakin naiseksi ja naiselliseksi näillä muodoilla. Ei oikein tunnu että olen enää tyttö, vaikka itseni kutsuminen naiseksi onkin tuntunut pitkään todella kaukaiselta. Ehkä tässä koko prosessissa tosiaan vaan aikuistuu (ainakin vähäsen).