Oma kokemus: keskeytynyt keskenmeno
Aluksi varoitan, tekstissä puhutaan kaikesta kokemastani keskeytyneeseen keskenmenoon liittyen, niin veren vuodosta kuin hyytymistä.
Se oli 22.2, kun raskaustestiin tuli kaksi viivaa, kello oli juuri tullut kuusi. Ensimmäisenä pintaan nousi epäusko, näenkö väärin vai vihdoinko se unelmani täyttyy, minusta tulisi äiti. Viimeiset menkat olivat olleet 27.12.18 ja uuden vuoden aattona puhuimme lapselle hyvän ajan olevan 2020. Tammikuussa kumminkin alkunsa sai, meidän ikioma pieni. Helmikuussa alkoi kuumeilu, tulehdusarvoni olivat maltillisesti koholla sekä rytmihäiriöitä oli päivittäin, ajattelin sen kaiken johtuvan stressistä. Tuli ensimmäinen neuvola, kuinka ihmeellistä ja ihanaa! Niin paljon lappusia, ohjeita syömiseen sekä ajatuksen hyväksymistä, meistä tulee lokakuussa perhe. Sellainen, joka voi pysäköidä farmariauton perhepaikoille, valvoo yöt ja lenkkeilee vaunujen kanssa. Neuvolassakin sanottiin, keskenmenon olevan sellainen, jonka huomaisi.
8.3 illalla alkoi kova vatsakipu, vähäisten yöunien jälkeen päätin soittaa päivystykseen ja ohjeeksi sain mennä näytille. Kului liian monta ja pitkää tuntia, lääkäri sanoi kipujen johtuvan mahdollisesti umpparin puhkeamisesta, silloin se tuntui olevan pahin vaihtoehto. Kului monta tuntia lisää, vihdoin lääkäri kutsui, kertoi päivystävän gynen tarkistavan raskauden sijainnin. Olin innoissani ja onnessani, pian kuulisin pienen sykkeen. Ensiavun laite ei kuulemma ole niin hyvä, että sykettä kuulisi mutta sen näkisi. Paitsi, ettei meidän pienen ihmeen sykettä näkynyt. Tuolloin olin raskausviikolla 10, sikiön mitat vastasivat viikkoja 6. Sitten se iski tajuntaan, meistä ei tulekaan sitä perhettä. Vielä. Sain valita ottaisinko Cytotec-kuurin mukaani vai tulisinko loppuviikosta sen hakemaan, päädyin jälkimmäiseen, sillä sairaalasta jatkaisin matkaani kodin kautta avopuolisoni isoisän hautajaisiin. Kaksi liian surullista asiaa samana päivänä, osa ihmisistä tiesi raskaudesta ja kummeja oli pyydetty. Sunnuntaina 10.3 pakkasin vauvalle ostetun bodyn, kolme pientä sukkaparia sekä vauvakirjan laatikkoon. Silloin en itkenyt. Maanantaista torstaihin luin kokemuksia keskeytyneen keskenmenon hoidosta, järkyttyneenä. Kovat kivut, niin runsas vuoto ettei vessanpöntöltä nousta ollenkaan. Kotona vaan pyörtyillään
Koitti torstai, päivä jolloin menin hakemaan lääkkeet. Lääkärin sanat jäivät mieleeni ”olet nuori, teillä on aikaa”, se oli muuten viimeinen asia, jonka halusin kuulla keneltäkään. Pyysin muistoksi ultraprinttiä, tämän lääkärin mukaan ei siellä ollut mitään muisteltavaa, se sattui ja pahasti. Kun, huoneesta pääsin ulos, romahdin itkemään hysteerisesti.
Kätilön kysyessä tukiverkosta ja siitä, voisiko joku läheinen tai ystävä olla kotona kanssani. Kerroin kyllä pärjääväni yksin päivät, iltapäivällähän avopuolisoni tulisi kotiin töistä. Kätilö neuvoi, ettei nyt tarvitse olla vahva ja pärjätä yksin. Tästä kertoessani ystävälleni, hän sanoi, että huomaa hyvin ettei minua kätilö tunne. Ne sanat auttoivat jaksamaan paljon.
Kotona vaihdoin lakanat tummiin, otin särkylääkkeet, söin hyvin ja laitoin lääkkeet ohjeiden mukaan. 4 tuntia Cytoteceistä alkoi vuoto, joka ei ollut runsasta nähnytkään. Ennen vuodon alkua oli sellaista epämääräistä jomottelua sekä etova olo, muttei kipuja. Perjantaista lauantaihin vuoteli vähän, sunnuntaina vuoto loppui täysin.
Torstaina soitinkin polille, josta sain ohjeen tulla näytille perjantaina, ultrassa huomattiin ensimmäisen hoitokerran epäonnistuneen ja sainkin uuden kuurin.Jo parin tunnin päästä tuli iso hyytymä, olin onnellinen. Nyt on kohtu varmasti tyhjä. Olinhan ulhtrasta saanut varmistuksen, että tuo iso hyytymä on ainoa sielä oleva.
Maanantaina oli kontrolliultra, menin sinne kepein mielin, sillä kaikkihan oli nyt kunnossa. Vihdoin sain suomenkieltä puhuvan naislääkärin, joka osoittautui erittäin hyväksi asiaksi. Ultrassa näkyi materiaa kohdussa, päädyttiin imukaavintaan. Olin lukenut, että siinä usein tulee kohtuun reikä eikä voi enää lapsia saada ja tietenki järkyttyneenä siinä tuolissa makaan haarat auki.
Imukaavinta oli kokonaisuudessaan hyvin helppo, en tuntenut kipua muuta kuin imuvaiheessa. Lääkäri varoitteli vuodon runsaudesta, ainoa vuoto mitä tuli oli luultavimmin puudutteiden pistokohdista. Silloin sieltä toimenpiteestä kävellessäni autolle, tiesin tämän vihdoin olevan ohi. En ollut tippaakaan raskaana. Huhtikuussa oli kontrollihcg-mittaus, tulos oli 3,8 ja kuulemma erittäin hyvä tulos. Jäin odottelemaan menkkoja, jotka tulivatkin tasan neljä kuukautta edellisten jälkeen. Kävin keskenmenohoitojen aikana psykiatrian polilla sekä neuvolassa juttelemassa, se auttoi ja helpotti omaa oloa. Aluksi hävetti, pelotti ja itketti joka päivä, nykyään ei itketä usein tämä. Haikein mielen katson pyöristyviä vauvavatsoja, pieniä ihmeitä ja todellakin arvostan jokaista äitiä, jolla on takana keskenmeno.
Haluan sanoa sinulle, jolla on keskenmeno takana. Se sattuu ja paljon mutta joskus helpottaa, ehkä. Kokemukset kivusta, vuodosta ja kaikesta muusta ovat yksillöllisiä, on hyvä ajatella ettei se välttämättä ole kamalan kivulias tai runsasvuotoinen kokemus. Mulle oli vaikeinta ymmärtää, että on ok kaivata omaa pientä. Olinhan kuukauden ehtinyt selostaa vauvalle masussa tekemiäni asioita, tai kertoa minne oltiin ajamassa. Olin myös esitellyt pienelle meidän omaa kotia, sekä kertonut kissastamme. Välillä tulee haikea hetki, kun vain haluaisin edelleen olla raskaana ja olla ajattelematta, mitä jos kaikki ei olekkaan kunnossa.
Haluan kiittää ihan jokaista niistä lämpimistä sanoista, tuesta ja ihan kaikesta. Ymmärrän myös heitä, jotka eivät sanoneet mitään ja heitä, jotka lähtivät juuri silloin, kun heitä eniten tarvitsin. Te opetitte sen, että en eläämäni tarvitse vain heitä, jotka iloitsevat hyvästä vaan niitä jotka, ovat siinä vaikka en muuta tekisi kuin itkisi. Myös sinä, joka keskellä yötä laitoit sydämen, kun heräsin ja kysyin olitko hereillä. Kaikki te, jotka kysyitte vointiani ja kerroitte olevani tärkeä, kiitos. Kiitos meidän molempien äidit, teillä ei ole kokemusta mutta sanoistanne sitä ei huomaisi. Ja viimeisenä, kiitos rakas. Annoit syyn siihen positiiviseen raskaustestiin, silitit, kun sitä eniten tarvitsin ja olet ollut vierellä, kun on ollut välillä liian vaikeaa ja usko omaan selviytymiseen on ollut nollilla.
”Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää
eikä kukaan muu sitä nää
Vaik sut on luotu kantamaan, nousemaan aina uudestaan
Oon pahoillani en osannut lohduttaa, mut lupaan vielä se helpottaa”
Ellinoora – Elefantin paino