Kyyninen voi olla jokainen

Joskus sitä miettii, että mitä varten kaikki tämä on. Mitä varten olen kahdentoista vuoden ajan herännyt seitsemältä aamulla ja hinannut itseni opettelemaan kertolaskuja ja derivointia, lukenut ihmisen verenkierrosta ja hädin tuskin päntännyt ruotsin verbien taivutusmuodot?

 

Kouluja käydään, jotta päästäisiin toisiin kouluihin oppimaan samoja asioita, mutta vähän vaikeammin. Ne vaikeat asiat opitaan, jotta saataisiin toivottavasti töitä ja töiden mukana palkkaa. Palkkaa haluamme, jotta voimme ostaa HK:n sinistä ja kossupullon ja maksaa vuokran ajoissa.

 

Mutta mitäs sitten? Mitä sitten tapahtuu, kun töitä on, palkkaa saa, ruoka on mahassa ja sänky selän alla?

 

Ehkä olen ainut, jota elämän kiertokulku ahdistaa. Toiset täyttävät elämänsä matkustelulla, ihmissuhteilla, palkitsevilla töillä ja oman kodin rauhalla ja mukavuudella. Minä taas olen yliajattelija, eksistentialististen kriisien keskellä pyörivä epämuotoinen möykky, joka ei saa rauhaa maailman merkityksettömyydeltä.

 

Loppujen lopuksi millään ei ole mitään väliä. Tuhannen vuoden päästä kukaan ei edes muista kuka olin. Saavutukseni katoavat ja kaikki se aika, jonka raadoin hiki pinnassa vain kuollakseni pois tulee olemaan turhaa. Espanjan reissu tai ihanat kaverit eivät saa minua uskomaan, että jokaisen yksittäisellä elämällä olisi oikeasti mikään merkitys.

 

Kun ihmiskunnan loppu iskee ja kun maapallo kuolee – kukaan ei tule muistamaan, että E=mc², Vincent van Gogh oli yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista, tai että ruotsin kielessä ‘soittaa’ taivutetaan ringa, ringde ja ringt.

 

Olemme vankina omassa olemassaolossamme ja ainoa palkintomme on toivo siitä, että joskus tämäkin on ohi.

 

 

Tässä vaiheessa pitäisi kai ilmoittaa, että tämä postaus on kirjoitettu 38 °C kuumeessa.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *