Perjantai

Mua alkoi tänään huvittamaan tosi paljon kun mietin, että kuka muka menee naimisiin rangaistakseen itseään syntisyydestä. Sehän kuulostaa ihan järjettömältä ja on väärin niin monia ihmisiä ja arvoja kohtaan, kuin vain voi olla.

Sain päivällä viestin yhdeltä entiseltä luokkakaverilta, jonka näin sattumalta työpaikan lounasruokalassa. Se kysyi, jos haluaisin käydä vaikka kahvilla joku päivä ja vihjasi, että yläaste päättyi vähän oudoissa tunnelmissa. Sovittiin tapaaminen viikonlopuksi ja mun mielestä on tosi kiva päästä vaihtamaan kuulumisia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Aloin myös varalta vähän stressaamaan, olenko muistamattani tehnyt jotain tosi töykeää niihin aikoihin.

Minkähän takia aina, jos jollain on vähääkään jotain huonosti, ensimmäisenä miettii mitä itse on tehnyt väärin? Sorrun tähän hävettävän usein, vaikka tiedostankin ettei maailma pyöri mun navan ympärillä. Toisaalta exän kanssa se piti yleensä paikkansa – jos sen käytöksessä oli mitään normaalista poikkeavaa, se todennäköisesti johtui siitä, etten ole siivonnut tai huomioinut sitä tarpeeksi. Nykyisessä parisuhteessa olin pitkään varpaillani, jos mies oli hiljainen tai vetäytyi omiin oloihinsa. Nyt on alkanut jo pikkuhiljaa tajuta, että yleensä se stressi ja väsymys johtuu jostain muusta kuin musta.

Toisaalta varmaan jatkuvasti tulee tilanteita, kun huomaamattaan pahoittaa jonkun mielen omalla käytöksellään, vaikka kuinka haluaisi hyvää kaikille. Mä olen ollut niin paljon hukassa itseni kanssa, että matkan varrella on ihan varmasti paljon asioita, jotka olisi voinut tehdä toisin. En mä haluaisi, että joku menisi mun kanssa naimisiin vaan velvollisuudentunnosta. En haluaisi, että mun puoliso pysyy mun kanssa pakosta ja pettää, kun ei voi erota vaikka tunteet olisi lähinnä inhoa ja halveksuntaa. En haluaisi, ettei mun lapsi pystyisi kertoa että kaikki menee päin helvettiä vaan sen takia, ettei halua tuottaa pettymystä kenellekään. En haluaisi, että mun sisko katoaa elämästä muutaman viikon varoitusajalla.

Odotan oikeasti aika innolla sitä entisen luokkakaverin tapaamista, mun elämässä kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on aina positiivinen yllätys.