Aloitus

”19-vuotias elämäänsä tyytyväinen vaimoihminen joka yrittää olla kypsä ja tasapainoinen aikuinen muuttumatta liian aikuiseksi tai liian vaimoksi.”

Näin olin määritellyt itseni seitsemän vuotta sitten Lilyn profiilin, jonka tein sitä varten, jos alkaisin kirjoittaa blogia. En alkanut. En myöskään muuttunut kovin aikuiseksi tai tyytyväisestä onnelliseksi ja vaimoilunkin lakaisin maton alle samalla, kun kaikki muukin meni uusiksi. Tasapainoisuus onnistuu lähinnä kulissina ja kypsä olen lähinnä satunnaisiin asioihin ja ihmisiin.

Mun elämä meni pari vuotta sitten uusiksi, kun sain kenkää Jehovan todistajien seurakunnasta. Nykyään pidän jo ehdottomasti positiivisena sitä, että tuo aikakausi on takanapäin, mutta siihen liittyy myös aika paljon käsittelemättömiä asioita ja toivon, että kirjoittamalla niitä saisi jäsenneltyä pään sisälle edes jotenkin. Kahdessa vuodessa oon onnistunut hankkimaan ”uuden” perheen, muutaman ystävän, kivan harrastuksen ja koen eläväni melko normaalia elämää, mutta silti jossain takaraivossa kummittelee se fakta, ettei mulla oo minkäänlaisia välejä niihin ihmisiin, jotka mun elämässä oli läsnä ensimmäiset 24 vuotta. Jollain lailla siihen on tottunut, mutta silti ärsyttää, että sellaiseen edes pitää tottua.Avaudun tästä ehkä kerran-pari vuodessa, jos humalatila ja seura sattuu kohdilleen, mutta jostain syystä siitä tulee vähän huono omatunto.

Nykyään olen 26-vuotias ja elämä on ihan kivaa. Blogin kirjoittaminen on käynyt mielessä aina silloin tällöin ihan ilmaisen terapian kannalta, mutta johonkin se on aina jäänyt. Nyt ajattelin ottaa tän oikeasti projektiksi, koska tekee mieli avautua, mutten millään viitsisi omalla naamalla valittaa, koska en halua vaikuttaa negatiiviselta ihmiseltä. Todennäköisesti tää blogi siis tulee sisältämään valitusta senkin edestä.