WG on se juttu, mut onko se mun juttu?

 

Hei, olen Hanna ja olen elämänmuutoksen keskellä.

Asun Saksassa suuressa kimppakämpässä, täkäläisittäin WG (Wohngemeinschaft). Maassa maan tavalla. Meillä on täällä kaikkea, mitä toivoa saattaa: paljon elintilaa, takka olohuoneessa, tiskikone, verstas kellarissa, iso suihkutila ja jopa vierashuone. Talomme sijaitsee Hampurin sataman tehdasalueella, kivenheiton päässä elämää kuhisevasta Reiherstieg-korttelista.

Talossamme on monta erikoista piirrettä: ennenvanhaan täällä oli konetyöpaja ja siksi katossa risteilevät vieläkin loftimaiset rautapalkit. Keittiön lattiassa on luukku, jonka kautta voi rautakoukuilla laskea suurempia tavaroita suoraan verstaaseen (näin saatiin viime vuonna alakertaan mm. DDR:n aikainen jättijääkaappi, joka ei mahtunut portaisiin). Vuokranantajamme osti talon vuosia sitten omalle perheelleen kodiksi ja itselleen ateljeeksi ja työpajaksi. Sittemmin he ovat muuttaneet pois, ja talossa on – enemmän tai vähemmän laillisesti – ollut erilaisia 4-7 hengen kokoonpanoja. Tällä hetkellä meitä on 6 asukasta ja kaksi koiraa. Hälinää siis riittää.

Elämää padon takana

Pikkuinen talomme sijaitsee myös asuinaluetta kiertävän padon ”väärällä ”puolella. Tämä tarkoittaa sitä, että tulvan sattuessa on omalla kontollamme, että emme joudu veden alle. Tai ei ehkä kokonaan, sillä taloamme ja muutamia viereisiä rakennuksia ympäröi yksityinen turvamuuri; veden noustessa valtava rautaportti vedetään kiinni (asiaa hoitavien viranomaisten toimesta), jolloin toinen puoli kadusta täyttyy vedestä, mutta meillä ei ole hätää. Viranomaiset hoitavat myös liian pohjaveden pumppaamisen pois kaivoista, ja letkuja ja muita härpäkkeistä varten on pihalla aina oltava ympäri talon vähintään metrin levyinen kulkuväylä. Asioita, joista itse on huolehdittava tulvan aikana on myös monta; pannuhuoneessa on luukku, jossa oleva tulvaportti pitää vääntää käsivoimin kiinni. Tämä estää pohjaveden tulemisen sisään asuntoon, mutta sulkee myös ulosmenevän likaveden, jolloin vessassa voi kyllä vielä käydä huoletta, mutta suihkua kannattaa ehkä välttää, jolle halua kakkakikkareiden ennen pitkää nousevan viemäreistä ylös.

Talo tarjoaa muitakin haasteita: vain kolme huoneista on virallisesti asuttavassa kunnossa (lämmitys), joten Saksan lakien mukaan kirjoille mahtuu vain kolme henkilöä. Puolet meistä – yours truly mukaan lukien – on siis virallisesti kirjoilla kavereiden nurkissa, mutta posti on käännetty tänne. Tämä on usein iso kompastuskivi täällä asumiseen, harvemmalla nuorella ihmisellä on ylimääräinen huone asunnossaan ja kaverit myös muuttavat usein. Itse olen joutunut muuttamaan virallista osoitetta jo neljä kertaa liikkumatta kuitenkaan fyysisesti minnekään. Koska asiat paperihommien luvatussa maassa eivät koskaan vahingossakaan ole yksinkertaisia, ei asunnonmuutosta voi tietenkään edes korona-aikana tehdä netissä, vaan on mentävä erikseen Meldeamtiin ja maksettava 10 euroa virallisesta paperinpalasesta, jossa uusi osoite on ilmoitettuna. (Jos olisi saksalainen henkilökortti, pitäisi myös joka kerta käydä hakemassa uusi osoitetarra kortin kääntöpuolelle, mutta onneksi ei ole).

With great power comes great responsibility

Vuokranantajamme käy noin kerran vuodessa katsastamassa taloa – yleensä tulvaharjoituksen aikaan, jolloin myös viranomaiset pörräävät muurin ympärillä kuin kärpäset ja me pysyttelemme yleensä poissa näkyvistä. Hän huomauttaa muutamista asioista, kuten pyykeistä pannuhuoneessa tai halkeamasta ulkoseinässä, ja me vastaamme ilmiantamalla vuodon katossa tai välittämällä nokikolarin viimeisimmät tervehdykset. Sitten juomme kaikki kahvia ja juttelemme niitä näitä. Tämä talo ja kaikki sen puitteissa tuo mukanaan valtavia vapauksia, mutta myös joskus musertavan vastuun: voimme muuttaa melkein mitä haluamme, siirtää keittiön paikkaa, asentaa kaasuhellan ja puulämmitteisen lämpöuunin, vetää väliseiniä sinne missä niitä tarvitsemme ja vastineeksi on opeteltava vanhanaikaisen lämpöpumpun tomintaa, etsittävä antiikkisia sulakkeita netistä ja pidettävä vuosittaisia rakennuskokouksia, joista viimeisessä nikkaroin esimerkiksi eurolavoista uudet portaat pihalle.

Koti Oma elämä Ystävät ja perhe Hyvä olo