Tyhjää täysi

Nyt mä ajattelin että VIHDOIN on mun aika olla äiti. Päästä tekemään ihania vauvan nuttu ostoksia, suunnitella kaikki. Jopa että olisi annettu joululahjaksi ultrakuva❤️

26.-27.10 sain viimein 2 selkeää vahvaa viivaa raskaustestiin ja nyt tänään 1.11 kaikki on pyyhitty pois. Tästä alkaa mun marraskuu. Ekana pitää peruuttaa varhaisultra ja neuvola. Ennen kaikkea pitäisi pitää pää kylmänä. Mutta miten? Lähestulkoon 1000 kysymystä ravaa mielessä edes takaisin. Miksi? Miten? Mitä jos? Pahinta tässä on se että alat epäilemään itseäsi.
Toiseksi pahinta että eikö tässä maassa ole yhtään lääkäriä joka olisi kunnolla perehtynyt PCOS:ään tai sen tuomiin ongelmiin. Kuinka vaikea on päästä hoitoon ja miksi se aika on niin pitkä niihin hoitoihin pääsyssä.

Tässä on mun tarinaa :
Aluksi minulle sanottiin noin 3vuotta sitten ”yrittäkää vuosi” toinen lääkäri sanoo ”sun kohdalla riittää kyllä puolivuotta yrittämistä kun on aika pahan näköiset munasarjat täynnä pcos kystia” selvä. Lopputulos oli se että vuos piti yrittää, ei ovulaatiota ei kuukautisia koko vuonna. Kunnes päästiin lääkärille, hän nakkasi kaksi eri lääkettä terolutin joka starttaa kuukautiset ja letrozolin joka strattaa ovulaation. Aika hyvältä kuulostaa eikös niin? 🥰 sain jopa alku kolmena kuukautena ovulaatioultran eli menin polille ja siellä ultrattiin milloin mahdollinen ovulaatio on ja antoi tarkat päivät sekä totesi että  lääke toimii todella hyvin, et tule tarvitsemaan mitään pistoshoitoja koskaan. MAHTAVAA, olin aivan fiiliksissä. Lopputulemana fiiliksissä ei mistään. Ei tuottanut tulosta tai noh tuotti mutta ei ikinä pysynyt kohdussa. ”Kyllä se ens kierrosta toimii” lääkäri totesi. Selvä. Syli on tyhjä edelleen. Ei toiminut ens kierrosta, ei sitä seuraavasta, eikä sitä seuraavasta, eikä sitä seuraavasta. No nyt tulikin jo lääkkeen käyttöraja täyteen joten varasin uuden ajan. Tällä kertaa en saanut lääkärille aikaa muuta kun soittoaika. Käytiin asiaa puhelimitse läpi, jossa hän toteaa että seuraava etappi on tilkka ja IVF hoidot, mutta ”sinne on sitten yli vuoden jono” aijaha. Selvä. Koska tätähän tässä tilanteessa olevat ihmiset haluaa, odota eka vuosi että kukaan ottaa edes vakavasti, syö toinen puolivuotta lääkkeitä ja sitten odota vielä vuosi. Aikaa kului ja ei ikinä edennyt sinne, erosin, muutin ja elämä oli jotenkin ihan jees.

Tapasin uuden miehen (nykyiseni) oltuamme nyt lähes vuoden yhdessä päätimme että okei, kokeillaan nyt letrozoleja jos nappaisi ja nappasi. Neljännellä kierrolla, se on juuri tämä kierto mistä ihan alussa puhuin testeistä. Kunnes sama kaava toistaa itseään. Verenvuoto on alkanut. Testit negatiivisia lähes. Se kierros on pelattu.
”No mutta ajattele että sä raskauduit , ens kierrossa on paljon helpompaa sitten ja isompi mahdollisuus” kuuluu monien ihmisten suusta, minkä mä ymmärrän koska mitä muuta voit sanoa? Pahinta mikä tässä on nyt, että kukaan ei auta. Lääkärit ei tiedä minne pitää soittaa. ”Soita polille jos sulla ollut siellä hoitosuhde” ”soita omaan terveysasemaan että sieltä lääkäri lähettää lähetteen tänne” SELVÄ. Ymmärrän että ei ole akuuttivaiva, ei ole pääirti eikä muutakaan mutta mulle se on akuutti, minulle se on sellainen asia jonka kanssa taistelen kokoajan, päivittäin on kipuja,huono olo, pääkipee.
Ens vuonna olen 30 ja lääkäri sanoi että kun on yli 30 niin hedelmöittymistaso laskee. Okei no minkä helv*tin takia tätä asiaa ei hoidettu heti? Pompptellaan edes takas,kukaan ei tiedä , aina voi mennä yksityiselle jos on takataskussa muutama ylimääräinen tonni, mulla ei ole. Teen perus duunarin työtä kaupassa.

Jännällä odotan mitä lääkäri toteaa nyt ja miten tästä lähdetään eteenpäin. Pidän teidät ajan tasalla 😊