Pyydystimme joulumielen!
Rakastan joulua! Se on ehdoton lempijuhlani, ja joka vuosi lähden herättelemään sisäistä joulumieltäni jo ajoissa. Tänä vuonna joulumieli oli kuitenkin harvinaisen syvässä unessa, ja jouluun on ollut tosi vaikea asennoitua. Niinkin vaikea, että kaikki mahdollinen lahjanhankinnoista siivoamiseen on jäänyt tälle viikolle. Ja tämä viikko on ollut todella kiireinen!
Olemme aloittaneet jouluun valmistautumisen bongailemalla tonttuja. Vielä ei olla yhtäkään nähty, mutta jokaisena aamuna olemme avanneet kaihtimet ja tiirailleet ulos toiveikkaana.
Maanantai-illan vietimme Murun kanssa lahjaostoksilla, ja tiistaina kävimme viemässä muutamat lahjat kavereille Myyn kanssa Joulupukin puolesta. Keskiviikkona Myy pääsi helpolla, sillä se oli ensimmäinen siivouspäivämme.
Torstaina menimme mammalle leipomaan pipareita. Mamma oli tehnyt kaksinkertaisen taikinan, joten pipareihin vierähti useampi tunti. Myös Myy pääsi leipomisen makuun… tai ainakin taikinan makuun. Tuoreetkin piparit maistuvat Myylle hyvällä halulla, mutta niitä ei kasapäin viitsi antaa. Meidän leipoessa Muru siivosi kotiamme.
Illalla olikin mukava siistissä kodissa pitää paketointipaja. Totesimme, että pääsimme vielä helpolla, mitä tulee lahjojen paketointiin: ainoa vaikea paketoitava oli Myyn keppihevonen. Saimme sen yllättävän näppärästi pakettiin muutamien naurukohtauksien saattelemana. Ensi vuonna voikin jo olla toinen ääni kellossa! Uskon, että lapsen kasvaessa myös paketoinnin vaikeusaste kasvaa huomattavasti.
Eilen, perjantaina, saimme viimeisetkin koristeet paikoilleen. Kuvan joulutähti on ostettu IKEAsta, ja on ehdoton lempparini kaikista koristeista! Joulukuusikin on pystytetty ja koristeltu. Tämä on vasta toinen joulu, kun meillä on oma kuusi, vaikka olemme asuneet yhdessä jo melkein seitsemän vuotta. Kuusemme on ehdottomasti tekokuusi, sillä olen älyttömän allerginen kaikille jouluun liittyville kasveille. Eli meille ei tule oikeaa kuusta, hyasinttia tai joulutähteä. Suoraan sanottuna jännittää, että kauanko kuusi pysyy pystyssä. Myy on aika jännällä tuulella! Tottelematon, heräilee öisin, kulkee sormet suussa. Pulauttikin kertaalleen. Eli suomeksi sanottuna hampaita pukkaa. Toistaiseksi joulukuusi on saanut osakseen ihailua ja suukkoja, mutta tilanne voi vielä muuttua.
Joulumieltä voisi laskea tämä oma projektini tässä, eli EKG:n pitkäaikaismittaus. Kävin perjantaina puolen päivän aikaan lääkärissä, ja sain lätkät rintakehääni. Nyt kuljen ympäriinsä paperisen päiväkirjan ja kynän kanssa, ja minusta pursuaa ylimääräisiä johtoja. Onneksi tämä kestää vain 24 tuntia, ja tällä hetkellä siitä on kärsitty jo melkein 23, eli loppusuoralla mennään. Toivotaan, että tästä on edes jotain hyötyä, ja lisälyöntejä nähtäisiin kerätyssä datassa.
Vaikka viikko on ollut kiireinen, tunnelma on ollut lämpimän odottava. Lapsen myötä joulu on selvästi saanut uuden merkityksen. Yllättävää on ollut, kuinka rennoin rantein olen onnistunut valmistautumisen ottamaan. Se, mitä saadaan valmiiksi, riittää! Nyt keskitytään nauttimaan seurasta ja ruuasta, sekä lapsesta.
Tämän myötä hiljennymmekin joulunviettoon. Toivotamme oikein ihanaa joulunaikaa jokaiselle lukijalle!
JANIKA