Kun elämänvalinnoista tulee koko kansan huolenaihe
Kun on ollut tarpeeksi kauan yhdessä, alkaa saada osakseen tietynlaisia kysymyksiä koskien naimisiinmenoa ja perheenlisäystä. Niihin aikoihin, kun tulin raskaaksi, emme vielä olleet juuri saaneet kyselyitä vauvahaaveista, mutta naimisiinmenosta kyllä. Olimme tuolloin olleet kihloissa jo viisi vuotta. Hääuutisten sijaan pamautimmekin pöytään täysin suunnitellun ja hartaasti toivotun vauvakortin. Se tuli ehkä joillekin yllätyksenä, mutta meille se tuntui paljon luonnollisemmalta suunnalta, kuin naimisiinmeno.
Nyt meillä on vauvakortti käytetty, ja kihloissa olemme olleet seitsemän vuotta. Naimisiinmenokyselyiden lisäksi saamme nykyään myös osaksemme uteluita siitä, että koska meille tulee lisää lapsia. Koska luonnollisesti, kun yhden hankkii, niin pitäähän sitä nyt hankkia toinenkin. Ja järkisyistä kannattaisi samantien myös päräyttää vähintään maistraattiin kirjoittamaan paperit alle.
Hääutelut lähinnä naurattavat minua, ja niihin vastaankin yleensä näin: ”Joo, me yritettiin kerran päättää päivä, ja keksittiinkin tosi hyvä, mutta se ei sitten ollutkaan lauantai, niin lopetettiin suunnitteleminen siihen”. Tarina on täysin totta. Naimisiinmeno ei ole meidän prioriteettilistalla kovin korkeassa asemassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että rakastaisimme toisiamme yhtään vähemmän, tai ettemmekö olisi täydellisen tosissamme toistemme kanssa.
Kysymys, joka minua tosissaan ärsyttää, koskee seuraavan lapsen hankintaa. Koen, että ympäristön paine hankkia lisää lapsia on välillä sanoinkuvailemattoman voimakas. Itselläni ei ole herännyt minkään sortin vauvakuumetta, ja toisen lapsen hankkiminen olisi tällä hetkellä enemmän järkiratkaisu tai vahinko, kuin hartaan suunnittelun ja toivomusten tulos.
Joskus ajattelin, että olen potentiaalinen suurperheen äiti. Olen kyllä aina sanonut, että haluan 2-3 lasta, mutta olen myös pitänyt täysin mahdollisena sitä, että mieli voi muuttua. Olen totaalinen vauvaihminen, joten varmasti voisin pyöräyttää maailmaan kourallisen beibejä! Nämä ajatukset kuitenkin kuolivat Myyn myötä. En enää haluakaan lapsia lyhyellä ikäerolla, ja mietin jatkuvasti, että kuinka ihanaa on, kun lapsi kasvaa ja kehittyy niin nopeasti. Ei ole pätkääkään ikävä vauvavuotta, oksennuskylpyjä, tuntikausia huutamista ja valvottuja öitä. Ei tule vauvakuumetta, vaikka kuinka pinnistän! Näin on hyvä, ainakin toistaiseksi.
Parasta tässä on, että olemme näistä asioista Murun kanssa täysin samoilla linjoilla. Kumpikaan ei halua vielä lisää lapsia, tai mennä naimisiin. Naimisiinmenosta olemme keskustelleet sen verran, että toivoisimme sen tapahtuvan kuitenkin oikean juhlan muodossa, eikä vaan maistraatissa papereita allekirjoittaen. Ja itse haluaisin syyshäät.
En suinkaan halveksi ihmisiä, jotka ovat eläneet elämänsä toisin. Se ei ole minulta pois, jos jonkun lapsilla on vuosi ikäeroa tai jos joku haluaa astella alttarille jopa ennen seksin harrastamista. Nämä ovat kaikkien omia, yksityisiä valintoja. Kaikilla ei edes ole varaa tehdä valintaa, sillä lapsia ei tosta noin vaan saada, tai naimisiin ei ihan kenen tahansa kanssa mennä.
Kyseleminen näistä aiheista menee hyvin henkilökohtaiselle tasolle, ja mielestäni näihin kysymyksiin käy erinomaiseksi vastaukseksi ”ei kuulu sinulle”. Koska se on totta, nämä asiat eivät kuulu parisuhteen tai perheen ulkopuolisille tahoille, ei edes kysymyksen kohteen omille vanhemmille. Jos kuitenkin tähän kysymykseen päätetään vastata, on mielestäni äärimmäisen tökeröä lähteä kyseenalaistamaan tai arvostelemaan toisen valintoja – sitäkin olen joskus kuullut tapahtuvan.
Sosiaalisen paineen kanssa eläminen on omalla tavallaan vaativaa. Itselläni on tällä hetkellä ympärillä useita kasvavia perheitä. Suurimmalla osalla heistä on jo ennestään lapsi, joka on Myyn kanssa samaa ikäluokkaa. Kyllä sitä välillä itsekin miettii mahdollisten sisarusten ikäeroja, tai kuinka lapsista olisi toisilleen seuraa, mutta tiedostan tämän ajatuksen syntyvän lähiympäristöni muutoksista. En halua käydä vauvantekopuuhiin, koska se olisi ehkä tähän hetkeen järkevää. Haluan tehdä vauvani oman aikatauluni mukaisesti ilman lähipiirin painostusta ja kyselyä!
Toisin sanoen, vauvakuumetta odotellessa! Ja sitä saattaakin joutua odottelemaan vielä hetken aikaa.
JANIKA