Merkittäviä askeleita: tervetuloa päiväkotiin!
Tänään oli Myyn ensimmäinen päivä päiväkodissa.
Olen välillä hieman haikea, kun mietin Myyn kasvamista ja pieniä askeleita itsenäisyyteen. Tuntuu erikoiselta, että en tule olemaan paikalla Myyn päivässä, enkä tiedä, mitä hän puuhaa päiväkodissa milläkin hetkellä. Tiedän, että joillain äideillä tulee itku, kun lapsi jätetään päiväkotiin ensimmäisiä kertoja. Ajatus päiväkodista ei herättänyt minussa erityistä tunnekuohua, mutta silti hieman jännitin, että jos itken kuitenkin.
Kävimme viime viikolla tutustumassa Myyn ryhmään muutaman tunnin ajan. Tutustumiskäynnistä jäi todella positiivinen olo, sillä Myy oli toisten kanssa kuin kala vedessä ja hoitajat olivat aivan äärettömän ihania! Ryhmän dynamiikka oli todella miellyttävä ja koin, että lapsiin panostetaan paljon.
Tämä tutustumispäivä rauhoitti mieltäni entisestään. Pientä jännityskutkutusta tuntui mahanpohjassa, kun kaarsimme päikyn pihaan, mutta silti päällimmäisenä olo oli rauhallisen itsevarma: kyllä Myy pärjää ja hänestä pidetään hyvää huolta. On myös helpottavaa, että saimme järjestettyä tämän viikon niin, että Myy saa hitaan laskun päiväkotielämään.
Tänään oli lyhyt päivä: vein Myyn hoitoon klo 8:30. Myy innostui kovasti nähdessään toiset lapset, ja halin ja suukon jälkeen hän kirjaimellisesti katosi. Ehdin vain huutaa perään, että heippa, äiti lähtee nyt! Tämä reaktio helpotti omaa lähtemistä, eikä minua kyllä itkettänyt ollenkaan. Olen tosin aika varma, että itkut saattavat Myyn osalta olla vielä edessä, kun hän huomaa, että päikkyyn mennään joka päivä.
Tämän jälkeen ajoin rauhassa kotiin, söin aamupuuroni elokuvaa katsoen, kävin pitkässä suihkussa. En suoraan sanottuna muista, koska viimeksi olen ollut ihan yksin kotona! Nautiskelin kyllä jokaisesta hetkestä.
Hain Myyn päiväkodista hieman klo 11 jälkeen. Vasta päiväkotiin ajellessa aloin murehtia sitä, että Myy ei varsinaisesti huomannut minun lähtevän: onkohan Myy itkenyt minun perääni? Haluan aina sanoa Myylle, että äiti lähtee nyt ja tulee takaisin hakemaan sinua sitten. Mutta eihän asiat mene aina suunnitelmien mukaan – ainakaan taaperon kanssa!
Myy oli iloinen, kun tulin hakemaan häntä. Päivä oli sujunut erinomaisesti. Isoin yllätys oli se, että Myy oli jopa kakannut, joka on kyllä todella poikkeuksellista käytöstä. Lisäksi hän oli syönyt kokonaisen lautasellisen nakkikeittoa, vaikka kotona nirsoilee, minkä ehtii. Kotiinkin Myy lähti iloisin mielin, enkä usko, että joudun häntä väkipakolla raahaamaan huomenna takaisin päikkyyn.
Oli ihanaa, että kaikki oli sujunut hyvin, vaikka tietysti päivän kulussa kuulsi ilmiselvä uutuudenviehätys. Vaikeammat ajat eroamisen, kotiinlähdön ja syömisen suhteen voi olla vielä edessä, sen tiedostan. Huomenna ja ylihuomenna on myöskin lyhyempi päivä tiedossa, mutta vien Myyn päikkyyn jo aamupalalle, kun tänään vein hänet vasta aamupalan jälkeen.
Tämä on myös minun viimeinen työttömyysviikkoni, joten saan rauhassa latailla akkujani vielä hetkisen ennen ensimmäistä aamuvuoroa. Saa nähdä, mihin kesä meitä kuljettaa!
JANIKA