Epäsosiaalinen mutsi: Perhekerho edition

Olen välillä hieman epäsosiaalinen äiti. Majailen mieluiten kotona lapsen kanssa, ja parasta on, kun leikkipuistossa ei ole muita kuin me kaksi. Loppukeväällä olinkin aivan järkyttynyt siitä lapsien määrästä, mitä leikkipuistoissa oli ennen lounasaikaa. Äidit moikkasivat minua kuin vanhaa tuttua, ja itse mutisin jotain hämmentynyttä siansaksaa vastaukseksi. Leikin lapseni kanssa, joka kävi luvatta viemässä toisten hiekkaleluja. Koitin suostutella Myytä leikkimään omilla leluilla samalla kun hain katseellani ihmistä, jolta voisin pyytää luvan vieraiden lelujen lainaamiseen. Lapiossa lukee Jere. Kuka näistä on Jeren äiti? Apua?

Kieltämättä lapsen kasvaessa ja itsekin reipastuneena on leikkipuistoihin meneminen nykyään jo rennompaa. Mielummin kuitenkin treffaan tuttuja kavereita ja heidän lapsiaan.

Tässä kuitenkin on pikku hiljaa herännyt ajatus siitä, että ehkä me voisimme sittenkin irrota kotoa maailmalle. Pirkanmaalla järjestetään useassa eri paikassa ilmaisia perhekerhoja arkisin aamupäivällä. Olen selannut niitä netistä jo varmaan vuoden, mutta en ole uskaltanut käydä yhdessäkään! Lapsi olisi siellä varmasti kuin kala vedessä, mutta äiti saattaisi olla jäässä.

Tällä viikolla me sitten repäistiin. Koska olen tämmöinen nössykkä, pyysin mukaan toista perhekerhoneitsyt-äitiä ja hänen lastaan, joiden kanssa meillä juttua riittää. Päätimme päivän ja reippaina menimme ensimmäiseen perhekerhoon! Myy ja ystäväni lapsi E upposivat joukkoon kuin kuuma veitsi voihin. Itse tyydyin tarkkailemaan sivusta, mutta lopulta uskalsin jo hieman ottaa kontaktia muihinkin äiteihin. Myyn hiukset ovat usein hyvä keskustelunaloitus, ja siitä onkin helppo jatkaa smalltalkia.

Kävimme katsastamassa kaksi perhekerhoa tällä viikolla. Toinen oli MLL:n järjestämä ja toinen seurakunnan. Seurakunnan kerho mietitytti minua, sillä emme ole uskovia, mutta uskonnollinen osuus kerhossa oli erittäin maltillinen.

Kerhoissa pääpaino oli leikkimisessä, mutta pääsimme myös pop up myyjäisiin ja askartelutuokioon. Ja jotenkin oli mukavaa syödä vähän eväitä leikin lomassa. Joka kerralla meillä oli omia eväitä mukana, mutta myös kerhot tarjosivat pikkupurtavaa rahaa vastaan.

Ensimmäisen kerhon hoitotädin kommentti oli jotenkin lohduttava: usein esikoisen kanssa uskalletaan irtautua kotoa vasta, kun lapsi on noin 1,5-vuotias. Myyllä tuli 1,5-vuotta virallisesti täyteen vastikään, joten edustamme vahvasti keskiarvoa tässä suhteessa. 

Tämä epäsosiaalinen äiti tarvitsee ehkä vielä pari tarkkailukertaa päästäkseen vauhtiin, mutta ehdottomasti perhekerhoilu kutsuu meitä uudelleen. Tästä viisastuneena uskallamme irrota kotoa toistekin!

– Janika