”Hei hei, tutti!”: lahjoitus paikallisille kalavauvoille

Myy heräsi tänä aamuna viimeistä kertaa tutti suussa. Olimme päättäneet, että kun Muru käyttää viimeiset isyyslomapäivänsä, otamme projektiksi tutista luopumisen, jonka toivoin tapahtuvan ennen kuin Myy täyttää kaksi.

Päätimme tehdä tutista luopumisesta pienimuotoisen seremonian. Myy tuskin itse ymmärsi koko seremonian tarkoitusta, mutta oli hauska keksiä tarinaa tutista luopumiselle ja nähdä pieni vaiva tämän elämänvaiheen päättyessä.

Pohdimme aluksi, että leikkaamme tuteista imuosat irti, ja sanomme, että tutit menivät rikki. Halusin kuitenkin keksiä jotain muuta, ja Muru ehdotti, että voisimme viedä tutit järvelle kalavauvoille. Innostuin tästä heti, sillä kalat ovat Myyn ehdoton lempieläin!

Tänään se päivä sitten koitti. Päätimme viedä tutit pois jo ennen päiväunia, jotta näkisimme ennen iltaa, että minkälaiseksi taisteluksi tutittomuus meillä osoittautuu nukahtamistilanteissa.

Kotona Myy sai pujottaa tutit metalliseen lenkkiin, johon liitimme vielä painon, jotta tutit uppoaisivat vauvakaloille asti. Sitten lähdimme koko porukka järvelle. Myyn mielestä se oli kivaa, koska järvenjäällä pystyi syömään lunta.

Myy avusti isiä jään kairaamisessa ja tyhjensi sohjoa pois pilkkireiästä taitavasti. Pilkkihullu Muru taisi hieman innostua nähdessään Myyn kiinnostuksen pilkkihommiin ja auttamiseen!

Kun reikä oli valmis, laitettiin tutit pilkkiongen päähän ja laskettiin ne sitten järven pohjaan kaloille. Myy oli aivan innoissaan uudesta leikistä, ja tuttien upottaminen oli enemmän hauskaa kuin haikeaa. Huusimme tuteille heipat ja lähdimme Myyn kanssa edeltä kohti rantaa jättäen Murun vielä varmistamaan, että kalavauvat ovat saaneet kaikki tutit varmasti talteen. Eli toisin sanoen tutit nostettiin järvenpohjasta ja heitettiin kotimatkalla asianmukaisesti roskikseen.

Tuteista luopuminen on mielestäni aika jännittävää, vaikka Myy ei kovasti tutin perään ole ikinä ollutkaan. Meillä ei esimerkiksi enää pikkuvauva-aikojen jälkeen ole kannettu tuttia mukaan julkiselle paikalle, koska Myy ei yksinkertaisesti huoli tuttia vaikkapa mielipahaa tai surua lohduttamaan. Tutti on ollut tärkeä lähinnä nukahtamishetkellä ja yöheräilyissä, mutta yöllä nukkuminen sujuu suurimmaksi osaksi ilman.

Ensimmäiset päiväunet ovat nyt käynnissä ja Myy todellakin nukkuu. Sänkyyn laittaessa hän kyllä pyysi tuttia itkuisena ja haroi kädellään sängystä sitä suuhunsa. Silitin Myyn hiuksia ja muistutin, että tutit vietiin kalavauvoille. Myy jäi sänkyynsä ja nukahti alta aikayksikön. Olen suoraan sanottuna hämmästynyt nukutuksen helppoudesta, mutta ehkäpä ilta tuo uudet taistelut tullessaan? Toisaalta tuttipullosta luopuminen sujui aikoinaan äärettömän helposti, joten tarina voi olla sama tutin suhteen.

Itseäni hieman surettaa tutista luopuminen, koska Myy on ollut tutti suussa niin söpö, ihan pienen vauvan näköinen! Mutta kyllä tämä tuli nyt erinomaiseen hetkeen ja oli tarpeen, sillä 2-vuotissynttärit häämöttävät jo kulman takana. Jännityksellä odotamme, että seuraako tästä kovasti unettomia öitä!

JANIKA