Joulu saapui sittenkin!
Hyvää Tapaninpäivää!
Blogissa on ollut suorastaan tuskallisen hiljaista, sillä töiden teon ohella olen sairastanut yli kuukauden putkeen. Aloitin pienellä flunssalla ja korvatulehduksella, joiden aikana söin kaksi minua lievästi allergisoinutta antibioottikuuria. Ehdin olla vajaan viikon terveenä, kunnes tulin aivan älyttömään kuumetautiin! Olin täysin vuoteen omana usean päivän ajan, sillä istumisestakin tuli huono olo. Juuri, kun luulin selvinneeni taudista, kehitin poskiontelotulehduksen, joka eteni salamana myös otsaonteloihin.
Jouluostosten ja -siivojen tekeminen oli siis tänä vuonna hieman vaativaa, sillä sairastaminen on vienyt voimat totaalisesti. Onneksi perheemme vähemmän sairastaneet ovat siivoilleet, kun äiti on levyttänyt sängyssä ja sohvalla. Epätoivo meinasi jo iskeä, mutta lopulta aatonaaton iltana olimme iskuvalmiudessa seuraavaan päivään.
Rakastan joulua ja sen tunnelmaa! Meillä on perheen sisäisiä traditioita, joiden myötä joulu sujuu ihanan stressittömästi ja rauhallisesti. Ennen Myytä meidän joulumme olivat jotenkin hektisiä, sillä koitimme Murun kanssa jakaa joulunajan tasavertaisesti vanhempiemme kesken. Hektisyys kaikkosi, kun päätimme lapsen myötä alkaa viettämään jouluaaton omassa kodissa. Ja vaikuttaahan siihen myös se, että iskän kanssa vietetyn perinteisen Tapaninpäivän sijaan vien hänelle kynttilöitä haudalle jouluaaton iltana.
Aattomme on mukava fuusio minun ja Murun lapsuudenperheen traditioista. Meillä ei koskaan syöty riisipuuroa jouluisin, mutta nyt syödään. Joululaulut vain taustalle soimaan ja tunnelma on taattu. Vielä en ole tehnyt itse rusinasoppaa, mutta Valion oma ajaa asiansa hyvin.
Aamupäivä sujui tänä vuonna rauhallisesti suklaata syöden, leikkien ja TV:tä katsoen. Perinteisesti aattona minun äitini liittyi meidän seuraamme viettämään joulua. Tällä kertaa äiti oli aamun töissä, mutta saapui paikalle iltapäivällä Myyn päiväunien jälkeen. Äidin läsnäolo jouluisin on jotenkin ihan huippu juttu, sillä Myy on mamman fani, ja itsekin nautin siitä, että saan viettää jouluni tiiviisti äitini kanssa. Minusta on myös mukavaa, että saan vuorostani emännöidä hänelle ruokaa pöytään, sillä yleensä minä saan istua valmiiseen pöytään äidillä vieraillessa.
Mamman saavuttua pääsimme heti valmistelemaan jouluruokaa. Tänä vuonna menuun kuului: muusi ja lihakastike, kaali-, lanttu- ja porkkanalaatikko, sinappisilli, savukala, graavilohi, kinkku, herneet, sieni- ja punajuurisalaatti sekä leipäjuusto.
Ruuan päätteeksi emme juuri ehtineet hengähtää, sillä saimme Joulupukilta viestin, että hän on saapumassa kotiimme. Tätä jännitin ehkä joulussa eniten: Myy oli tavannut Joulupukin vain kerran aiemmin 1,5 vuotta sitten Rovaniemellä. Lisäksi pohdin, että joudunko perinteisesti laulamaan pukille jotain. Se oli lapsena kauheaa, joten aikuisena varmasti vielä kamalampaa – varsinkin, kun ääntä minulla ei tullut pätkääkään!
Myy yllätti; vain pukin polvella istuminen oli vähän jännittävää. Muuten pukin vierailu sujui oikein mallikkaasti; Myy auttoi pukkia jakamaan lahjat ja pääsi myös antamaan halin ennen kuin Joulupukki lähti jatkamaan matkaansa. Eikä äidin täytynyt laulaa! Joulupukin puvun alla vaikutti olevan aika nuori mies, mutta roolissaan hän oli aivan ihana ja vakuuttava. Hän otti Myyn huomioon lämpimästi, esitti paljon kysymyksiä ja sai aikaan rennon tunnelman.
Ennen kuin lähdimme viemään hautausmaalle kynttilöitä, söimme perinteiseen tapaan juustoja ja joimme lasilliset viiniä. Kokeilin tänä vuonna lisätä juustolautasen kylkiäiseksi viikunahilloa, joka oli ihan huikea idea! Etenkin Castellon valkohomejuuston kanssa hillo sopi täydellisesti.
Joulumme jatkui vielä tänään mummilla, eli Murun äidin ja isäpuolen luona, jossa nautimme yhdessäolosta ja hyvästä ruuasta. Mihinkään ei ollut kiire, päivä valui iltaan omalla painollaan. Ei tarvinnut pingottaa tai stressata. Ja täytyy sanoa, että valmiiseen pöytään istuessani totesin, että joulua on ihana viettää myös jonkun toisen kotona. Etenkin kun mummila tuntuu myös minulle kodilta, sillä olenhan minä nurkissa pyörinyt jo kohta 10 vuotta.
Kotiuduttuamme pääsimme vielä ulkoilemaan koko perheen voimin. Laskimme pulkalla mäkeä ja teimme yhdessä upean lumiukon! Ulkoilun jälkeen leikimme yhdessä sisällä Myyn uusilla leluilla, sekä ihailimme lahjojamme. Monet tuttumme muistivat meitä lahjoilla, ja olo on todella kiitollinen! Koen myös itse onnistuneeni läheisten ja ystävien lahjomisessa, joka on huikea tunne ja osa onnistunutta joulutunnelmaa.
Yhteinen perheaika kruunasi koko joulun ja tämän voimalla marssin huomenna aamuvuoroon. On jotenkin jännittynyt olo, sillä olen ollut viimeiset kaksi viikkoa sairaslomalla. Uusi vuosikin lähestyy ja sen mukana koittaa uudet kujeet. Sain hieman uutisia työrintamalta: muutoksia on luvassa. Niitä odottelen jännittyneenä ja innostuneena.
JANIKA