Meitsin ja Myyn keittiössä: Pikamuffinssit taaperolle
Olen tehnyt meidän sormiruokailijalle muffinsseja jos minkälaisella ohjeella, mutta usein ne ovat olleet jollain tavalla epäonnistuneita. Olin siis luovuttanut muffinssirintamalla, koska ilmeisesti ohjeiden soveltaminen oli minulle aivan liian vaativaa. Kuitenkin tänään päätin antaa muffinsseille ja taidoilleni vielä yhden mahdollisuuden. Selasin netistä ja leivontakirjoista ohjeita, joiden pohjalta kehittelin tämmöisen perustaikinan. Kokeilu kannatti, koska muffinssit onnistuivat erinomaisesti!
TAAPERON PIKAMUFFINSSIT (sokeriton, munaton), 6 kappaletta
- 0,5 dl maitoa
- 1 rkl öljyä
- turaus hunajaa
- 1 banaani
- 1 keltainen kiivi
- vähän vajaa 1 dl puurohiutaleita
- vähän vajaa 1 dl vehnäjauhoja
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl ruokasoodaa
- vajaa 0,5 tl Ceylon kanelia
Käytin Elovenan rouhean kauraruispuuron hiutaleita, ja koska hiutaleet ovat todella rouheita, surautin niitä pienemmäksi sauvasekoittimella. Sitten sekoitin myös muut kuivat aineet hiutaleiden joukkoon. Surautin banaanin ja kiivin mössöksi sauvasekoittimella, ja sekoitin joukkoon maidon, öljyn ja hunajan. Yhdistin aineet yhdeksi seokseksi ja jaoin sen muffinssivuokiin, jonka jälkeen muffinssit paistuivat uunissa 200 asteessa 15 minuuttia.
Muffinsseista ei välttämättä tullut esteettisesti kaikista kauneimpia, mutta Myyn mielestä todella maistuvia. Plussaa myös siitä, että näitä ei voi käyttää aseena tappelussa, eli onnistuin tekemään näistä miellyttävän pehmeitä.
Eniten koko jutussa huvitti se, että tietysti alan leipomaan silloin, kun muffinsseihin täytyy väkisin kerätä ainekset jämistä kasaan. Meillä oli puurohiutaleita jäljellä tosi vähän ja vain yksi banaani (joka oli täydellisen tummunut leipomiseen)! Tämä ehkä selittää ohjeen hassut ainesmäärät.
Leipominen oli kyllä mukava aktiviteetti tällaiselle harmaalle torstaipäivälle, kun olemme toista päivää jumissa neljän seinän sisällä. Myy olisi valmis ulkoilemaan, mutta äiti ei. Parantumaan päin tämä vointi kyllä jo on!
– Janika