Melkein 2-vuotias Myy

Meillä juhlitaan ensi viikonloppuna 2v-syntymäpäiviä.

Minua ei ole aiemmin ihan kamalasti riipinyt Myyn kasvaminen. Joskus vitsailin, että Myy voisi pysyä vauvana ikuisesti, mutta oikeasti lapsen kasvua ja itsenäistymistä on ollut upea seurata. On ihanaa, että toinen osaa syödä itse, kävellä ja leikkiä, sosialisoida. Pärjää pieniä hetkiä ilman äidin syliä, mutta muistaa palata sinne aina välillä takaisin turvaan.

Nyt yhtäkkiä kuitenkin huomaan, että äidin sylin turvaa ei enää haetakaan ihan niin usein. Tajusin tänään myös, ettemme enää suukottele, hali ja sylittele niin paljoa kuin ennen. Alan kärsiä halipulasta, mutta taaperoni on liian kiireinen hempeilemään. Hän haluaa tutkia ja tehdä. Hän on neiti Minä Itse.

Tuntuu välillä, että yritän pitää kiinni vauvamaisuudesta väkisin, mutta se karkaa sormieni välistä kuin vesi. Välillä katselen Myytä ja mietin, että piankos tuokin ilme, tapa tai sana katoaa. Tilalle tulee ison tytön maneereja, leikkejä ja juttuja. Esimerkiksi suren jo etukäteen sitä päivää, kun Myy ei enää paina leukaansa alas ja tutki tarkasti jotain alahuuli ulospäin törröttäen. Se on ehdoton lempi-ilmeeni, joka on ollut päivittäinen ilomme jo vauvavuodesta tähän päivään.

Niin, kuka voisi kellot seisauttaa? 

Mutta vaikka vauvamaisuus katoaa, niin 2-vuotias on vielä aika pieni. Ja sekin lohduttaa, että minäkin näin 26-vuotiaana tarvitsen aina välillä omaa äitiäni. Lapsen itsenäistyminen ja kasvaminen on vain kovin haikeaa! Ja luulen, että herkäksi tässä vetää myös se, että päiväkodin aloitus vaanii ihan nurkan takana.

2-vuotias Myy on reipas pimu, joka huutaa tuntemattomille kovaan ääneen moi. Hän puhuu yksittäisiä sanoja ja vahingossa kahden sanan lauseita. Useimmiten meillä keskustellaan aiheesta ”mamaani” (banaani, omena tai apina), ”prum-pru-aa” (auto), ”piipaa” (ambulanssi) ja ”tii-taa” (keinu). Myy tykkää laulaa Ihhahaata, Bussilaulua ja Hämä-hämähäkkiä ja fanittaa Pipsa Possua. Myy osaa syödä itse lusikalla ja haarukalla, juo tavallisesta mukista ja on ruuan suhteen aika nirso. Myy tykkää piirtää ja kokata leikkikeittiöllä ”palaa” (ruokaa) isille ja vauvoille. Myyn mielestä kaikki on nyt ”inana” ja kaikkea pitää suukottaa. Hän on rohkea, utelias, kiltti ja tottelevainen, mutta tarvittaessa uhmakas, temperamenttinen ja hieman arka. Myy ei halua ikinä ulkoa takaisin sisälle, eikä hän tällä hetkellä halua missään nimessä syödä puuroa. Sellainen on meidän Myy. 

JANIKA