Motivaation syöksykierre – 9. työttömyysviikko

Lasken työttömyysviikkoja kuten raskausviikkoja aikoinaan: blogistani on tulossa yhden naisen työhakushow. Olen lähiaikoina ollut aika allapäin ja epämotivoitunut tähän kaikkeen. Alkusyksystä oikein pursusin energiaa ja toivoa, mutta syksyn lehtien mukana innostuksenikin on lakastunut pois.

Toisaalta, takana on vain yhdeksän viikkoa. Jotkut ovat työttömänä kuukausi- tai jopa vuositolkulla! Kohdallani kyse ei todellakaan ole siitä, mutta kaipuu pitkäaikaisemmasta työstä on aivan mahdottoman suuri. Olen 27-vuotias ja tänä aikana pisin yhtenäinen työpätkäni on ollut kahdeksan kuukautta (omalla alalla sama luku on vain kolme kuukautta!). Tunnen itseni ihan totaaliseksi luuseriksi, kun mietin tätä, sillä odotukseni ovat olleet todella erilaiset. Murehdin sitä, ettei aktiivisuuteni saa ansaitsemaansa vastakaikua. Lisäksi soudan ammatinvalinnan ristiaallokossa epävarmana siitä, missä suunnassa se ranta olikaan. 

Yhdeksän viikkoa sisältää niin monta hakemusta, etten enää ole pysynyt laskuissa mukana. Ne myös sisältävät kaksi työhaastattelua, joista ei valitettavasti poikinut minulle mitään muuta. Toisaalta työhakemusten rustaaminen ja työhaastatteluissa käyminen eivät ole täysin turhia juttuja: molemmat kehittävät minua työnhakijana, antavat tärkeää kokemusta ja muokkaavat suuntaa, johon toivoisin työnhakijana päätyväni. Erityisesti kokemukset erilaisista työhaastattelutyyleistä ja -kokemuksista ovat kehittäviä, ja auttavat minua myös sietämään tilanteen aiheuttamaa jännitystä.

On kamala stressi päästä vihdoin pois tästä ikuisesta talousahdingosta. Vaikka meillä asiat voisivat olla todella paljon huonomminkin, niin elämä tuntuu jumiutuneen tähän. Esimerkiksi hankintalista kasvaa lyhentymisen sijaan, sillä meillä on sanomassa sopimukset irti yhtä aikaa sohva, pesukone, ruokailuryhmä ja imuri. Ja kuinka paljon haaveilemme kolmiosta, jossa emme tukehtuisi tavaran määrään ja toisiimme! Me kaikki kaipaamme Myylle omaa huonetta.

Elämä jumittaa ja mieli on synkkä. Työelämä tuntuu keikkailusta huolimatta liian kaukaiselta. Kotikin on jäätävässä kaaoksessa, kun en jaksa enää siivota. 

This too shall pass, sanoi joku viisas kerran. Olisipa vielä kertonut, että when.

JANIKA