Mummit, mammat, papat, vaarit

Niin se on vain myönnettävä, että syysflunssa rantautui myös meille. Myy pääsi parin päivän sairastamisella, ja nyt on meidän vanhempien vuoro. Onneksi pääsin tänään ns. helpolla, koska kotipäivän sijaan vietimme aikaa minun äitini luona, eli Myyn mammalla.

Bussissa matkustaessa pohdiskelin hieman omaa lapsuuttani, ja ennen kaikkea sukulaisia. Ja sitä, kuinka erilainen perhemalli Myyllä on. 

Minä sain kasvaa sukulaisten keskellä. Molempien vanhempieni vanhemmat olivat yhdessä, hyvin perinteisiä vanhanajan pariskuntia. Vaikka paappa kuoli juuri ennen kuin menin kouluun, mamma ei koskaan löytänyt uutta miestä rinnalleen. Sen lisäksi minulla oli yhteensä seitsemän tätiä ja kaksi enoa. Tästä taas kertyy iso liuta serkkuja, ja ihan kiitettävä määrä serkunlapsia.

Muistot suuren suvun keskellä kasvamisesta ovat minulle tärkeitä ja lämpimiä. Siksi onkin hassua ajatella, ettei oma lapseni tule kokemaan vastaavaa, ainakaan samassa mittakaavassa. Isovanhempia Myyllä toisaalta on huimasta enemmän, kuin minulla. Myyllä on mamma (minun äitini), mummi (murun äiti), pappa (murun isä). Lisäksi kuvioon kuuluu myös mummin mies ja papan vaimo. Myyllä on myös yksi eno ja yksi setä, mutta ei vielä yhtäkään serkkua. Myyn isovanhemmat eivät tarjoa sitä perinteistä ”vanha pariskunta” -mallia, sillä sekä minun että murun vanhemmat ovat eronneet ollessamme lapsia, mutta tämä taas rikastaa Myyn elämää lisämummoilla ja -papoilla.

Muita isovanhempia ollenkaan väheksymättä, mamma on Myyn mielestä tosi ”inana”. Ja on se sitä myös minunkin mielestä. Äitini on omaksunut isovanhemman roolin täydellisesti, ja tekee kyllä kaikkensa Myyn hyvinvoinnin eteen. Mamma on hoitanut Myytä tarvittaessa, joka on sallinut minulle työkeikat melkeinpä mihin väliin tahansa. Käymme mamman luona vähintään kerran viikossa, ja ne päivät ovat kyllä meidän mielestä viikon kohokohtia. Sieltä löytyy leluja, herkkuruokaa, jopa oma sänky. Tänäänkin heiteltiin palloa, luettiin kirjoja, kuunneltiin musiikkia. Lounaaksi oli tarjolla minilihapullakastiketta ja perunaa, sekä lanttulaatikkoa ja sienisalaattia. Tämän jälkeen mentiin masut täynnä päiväunille! Oli ihana tiistai, jonka ansiosta jaksettiin illalla vielä mennä moikkaamaan kavereita HopLopiin.

Pienestä syysflunssasta huolimatta takana on siis vauhdikas päivä. Nyt lapsi nukkuu ja muru katsoo tietokoneelta videoita kemiankoetta varten. Itse laitoin juuri teeveden lämpiämään, ja käperryn viltin alle selaamaan YouTubea.

– Janika