Niin rakas Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Pohjanmaa on minulle äärettömän tärkeä paikka. Monien mielestä tasaiset peltomaisemat voivat olla pitkästyttäviä, mutta itseäni kyseinen miljöö rauhoittaa. Murre tuntuu kotoisalta, sillä lapsena se oli minun ”kotimurteeni”. Minulla on paljon sukulaisia, ja nykyään myös muutamia ystäviä, siellä päin. Tällä kertaa menimme yöksi Myyn kummeille.
Lauantai-aamuna kello soitti jo 05:30, sillä junamme oli lähdössä heti aikaisin aamutuimaan. Tarvitsimme tietysti aikaa valmistautumiseen, loppujen tavaroiden pakkaamiseen ja bussimatkaan, joten kello herätti juuri hyvään aikaan. Ei tullut liian kiire, mutta ei myöskään jäänyt ylimääräistä aikaa tuhlattavaksi.
Juna valikoitui kulkuvälineeksemme heti, kun päätimme vierailun ajankohdan. Ensinnäkin, kolmen tunnin ajomatka kestää vain tunnin junalla. Toisekseen, me ei haluttu ottaa riskiä siitä, että auto hajoaa matkalle. Automme ei pitäisi hajota, mutta jostain kumman syystä viime vuosina reissumme Pohjanmaalle ovat olleet äärettömän epäonnisia. Etenkin Parkano tuntuu olevan meille todella kohtalokas paikka, koska sinne ne autot tuntuvat syystä tai toisesta hajoavan! Kolmannekseen, 1,5-vuotiaan sähköjäniksen kanssa matkustaminen on kivempaa, kun lapsella on mahdollisuus liikkua! Tämä oli Myyn toinen junareissu, ja se sujui kuin vanhalta tekijältä. Eikä mikään ihme, sillä Myyn ensimmäinen junareissu kuukausi takaperin kesti kevyet seitsemän tuntia.
Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua! Myyn kummien tytär on Myytä tasan kolme viikkoa vanhempi, ja lapset tulevat erinomaisesti toimeen. Tätäkään kuvaa ei tarvinnut ollenkaan lavastaa, sillä tytöt halailivat toisiaan koko ajan! Olemme nähneet Myyn kummit ennen kesää viimeksi. Taisi olla vähän ikävä. Kuinka söpöt tytöt!
Meillä oli juuri sopivasti ohjelmaa. Menimme viikonlopun lasten ehdoilla, ja tyttöjen rytmit osuivat hyvin yhteen! Kävimme leikkimässä sisäleikkipuistossa, sekä myös pariin otteeseen ulkona. Tytöt myös nukahtivat ilman suurempia vääntöjä, joka mahdollisti meille vanhemmille yhteisen ajanvieton pelaillen ja jutellen. Luonnollisesti miehet piipahtivat myös saunomassa!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös meidän vierailumme. Juna oli tyypilliseen VR:n tapaan myöhässä, mutta saavuimme ihmisten aikoihin kotiin. Oli haikeaa lähteä, mutta onneksi voin luottaa siihen, että lupaus nähdä pian uudelleen laitetaan varmasti käytäntöön.
Olen niin onnellinen siitä, miten upeat kummit pyysimme Myylle silloin aikoinaan. Kaikki kolme kummia (E, J ja M) ovat kyllä ylittäneet odotukseni totaalisesti. Pyyntöni oli saada Myyn ympärille lisää luotettavia aikuisia, mutta en olisi ikinä osannut pyytää mitään näin spesiaalia! Olen äärettömän kiitollinen näistä ihmisistä.
Ja kuinka spesiaalia voi 1,5-vuotiaiden välinen kanssakäyminen olla! Jatkuvaa halailua, ihanaa kontaktia. En meinaa päästä tästä ihanuuden määrästä yli ollenkaan!
– Siirappi-Janika