Roadtrip, osa 2: mökkireissu Taivassaloon

Kuten joskus aiemmin kirjoitin, olemme aina olleet innokkaita kotimaanmatkustelijoita. Viimeiseen vuoteen ei kuitenkaan aivan mahdottomasti reissuja mahdu, sillä meidän silloinen autovanhuksemme ”Minni” oli todella epävarma tapaus vikoineen päivineen. Uusi vuosikin aloitettiin rikkinäisellä ohjaustehostimella, joka johti lopulta meidät vaihtamaan autoa. ”Kimberly”, eli kavereiden kesken Kipa the Kia, rantautui parkkiruutuumme, ja kipinä matkailua kohtaan syttyi samalla uudelleen.

Alunperin tänä viikonloppuna oli jo vaikka minkälaista ohjelmaa tiedossa: perjantaina Reino Nordinin keikka ja lauantaina olisin juhlistanut Murun kanssa yhdeksättä vuosipäiväämme. Monen mutkan kautta päädyimme kuitenkin lähtemään Murun isän ja hänen vaimonsa kutsumana vuokramökille Taivassaloon.

96E5FF46-79B9-4249-A11E-40A175682BC5.jpeg

Starttasimme vasta lounaan jälkeen pihasta, sillä haaveilimme Myyn nukkuvan päiväunet kolmituntisen ajomatkan aikana. Kun saimme auton lämpimäksi, ylimääräisiä vaatteita riisuttua ja Myylle Tupunan kainaloon, pikkuneiti nukahti nopeasti ja nukkui hieman päälle tunnin ajomatkasta.

Yleensä pysähdymme matkalla vähintään kerran, mutta tällä kertaa päätimme ajaa suoraan Taivassaloon. Reittivalintamme oli aivan naurettavan huono: mutkikasta pikkutietä ja luvattu kolmituntinen ajomatka venähti ainakin puolella tunnilla. Kaikista ikävintä oli kuitenkin se, että Myy alkoi voida pahoin autossa, ja oksensikin kertaalleen. Näin ei ole ikinä ennen tapahtunut, mutta emme kyllä yllättyneet tästä ollenkaan, sillä tie oli täyttä serpentiiniä ja Myy matkustaa vielä selkä menosuuntaan.

Mökille saavuttuamme Myyn vointi onneksi koheni, ja pääsimmekin ruokailemaan yhdessä. Tämän jälkeen miehet halusivat koittaa pilkkiä vielä iltaa kohden, joten lähdimme meren jäälle koko porukalla.

BA871211-4565-4F9B-B3F1-B192DE783327.jpeg

Jää oli vielä kestävää, mutta paikoittain vesi oli noussut jään päälle. Miehet eivät saaneet yhden yhtä kalaa, mutta me naiset saimme liikuntaa kun kävelimme ja potkukelkkailimme pitkin jäätä.

Mökille palatessamme laitoimme saunan lämpenemään, ja pian pääsimmekin nauttimaan löylyistä! Ulkoilun ja saunan voimalla Myy nukahti alta aikayksikön ja nukkui koko yön kuin tukki.

A1E0B854-235F-4DBC-A3C5-2453F13104B1.jpeg

Seuraavan aamun ihmetys oli, että vaikka meidän auto oli mökin pihassa, pappaa ja isiä ei näkynyt missään. Miehet olivat lähteneet pilkille jo aamukuudelta, ja Myy haikaili aina välillä heidän peräänsä aamun kuluessa. Kävimme odotellessa ulkoilemassa, sillä oli mukava, aurinkoinen ilma. Myy ei erityisemmin kuitenkaan nauttinut tästä aktiviteetista, vaan huusi kuin syötävä suurimman osan ulkoilusta.

92080398-FAD0-456F-A49B-31EDEE14CAA8.jpeg

Onneksi isi ja pappa palasivat kalareissulta ulkoilumme aikana. Miehet kippasivat hangelle kaksi ruokakassillista ahvenia, ja olivat kovin ylpeitä saaliistaan! Myytä jännitti sätkivät kalat, ja muutenkin harmitti koko elämä.

Lounaaksi saimmekin yllättäen ahventa! Kala oli aivan älyttömän hyvää. Söimme mahat täyteen, ja istahdimme vielä hetkisen. Päätimme kuitenkin pian lähteä kotia kohti, jotta Myy saisi taas nukkua autossa.

Kotimatkalle valitsimme toisen, suoremman reitin, ja kaikki sujui hyvin. Myy nukkui hieman päälle tunnin, ja pysähdyimme Loimaalla ostamaan syötävää. Ajelimme reippaasti kotiin, sillä kotona oli tiedossa vielä myöhäisillan virpomiskierros! Kävimmekin kahdestaan Myyn kanssa virpomassa naapurissa Myyn kummin luona, sekä mummilla ja mammalla. Myy sai itselleen suklaamunia ja rahaa, ja vitsatkin onnistuivat aika hyvin nopeasta aikataulusta huolimatta!

JANIKA

perhe lapset matkat

Surkean mutsin syntilista

Olen viime aikoina kaikkea muuta kuin nauttinut kotiäitiydestä. Päiväkotielämä kolkuttelee jo uhkaavasti ovella, ja päätin vielä ottaa ilon irti näistä viimeisistä kotipäivistä, mutta sen sijaan hermot ovat kiristyneet äärimmilleen.

Aukaisin päiväunitaistelun tiimellyksessä Instagramin, ja aloin selaamaan seurattavieni lisäämiä kuvia. Viime päivien hermojenvenytys ei oikein kohdannut Instagramin tarjonnan kanssa; kaikki muut nauttivat äitiydestä täysillä ja lapsetkin ovat täydellisiä, pieniä enkeleitä. Mietin mielessäni, että jos olisin lapsellinen ja pikkumainen, lisäisin Instastoryyni Boomerangina keskisormen. Kuvatekstiksi kirjottaisin jotain epärealistisesta, täydellisyyteen asti hiotusta somekuvasta. 

Sen sijaan nousin sängystä, ja peittelin päiväunille nukahtaneen Myyn. Tekisi mieli pyytää anteeksi, kun en itse kykene toisten somemutsien kaltaiseen täydelliseen kasvatukseen ja lehmänhermoihin. Olen viime aikoina ollut omienkin vaatismusteni perusteella erittäin löysä ja saamaton äiti.

B7F3042B-74DA-45AE-8440-BF95A1E7B161.jpeg

Sisäisen angstauksen ja ihmisinhon sijaan päätän toimia juuri päin vastoin kun muut. Kirjoitan realistisen syntilistan blogiini. Ehkäpä tuolla jossain on joku toinenkin ”ihan paska” mutsi.

VIIME AIKOJEN VANHEMMUUSSYNNIT

– Olemme viime aikoina katsoneet enemmän telkkaria kuin ikinä. Emme ole ulkoilleet. Toisaalta viimeiset kaksi viikkoa ovat sujuneet flunssan kourissa; ensin sairasti Myy ja sitten heti perään minä.

– Olen ollut paikalla, mutta en läsnä. Etenkin iltaisin haluaisin vain käpertyä omiin oloihini edes hetkeksi. Tästä syystä Myy takertuu minuun entistä tiukemmin. Noidankehä on taattu.

– Ollaan syöty törkeän huonosti. Sairastelun aikana tärkeintä oli, että edes jotain menisi alas. Sittemmin en vain ole jaksanut panostaa. Söimme äsken lounaaksi ranskalaisia ja uunimakkaraa.

– Lapseni kerjää jatkuvasti jäätelöä, ja sille on syynsä. Sairaana mehujää oli ainoa, joka maistui edes joten kuten, joten sitä oli tarjolla. Nyt ei olisi enää tarjolla, mutta kerjääminen jatkuu.

– En jaksa leikkiä. Olen kyllä välillä leikkinyt jotain, mutta ehdottomasti vähemmän, kuin yleensä.

– Kävimme tänään ulkona. Painosanalla kävimme. Myy alkoi huutamaan jo ennen pihalle pääsemistä, huusi koko 10 pihalla viettämäämme minuuttia, huusi kun raahasin hänet takaisin sisälle väkisin, ja sisällä huusi, koska ei päässyt enää takaisin pihalle. Me tulimme sisälle, koska en jaksanut enää katsella sitä raivoamista.

– Myy nukkui eilen 10 minuutin päiväunet, koska emme olleet kotona tai sängyn lähettyvillä.

– Korotan ääntäni ja pärrään ihan liikaa. En sanoita tarpeeksi. Ei ole sentin vertaa kärsivällisyyttä. Taapero kiukuttelee, äiti kiukuttelee ja soppa on valmis.

– Olisin halunnut perhekerhoon ja Myylle ikäistänsä seuraa. Valitsin mielummin pitkät unet ja nukuimme melkein klo 9 asti.

– Myy nukkuu edelleen ”väliaikaisratkaisulakanoissa”, sillä hän oksensi viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä sänkyynsä. Siitä on 1,5 viikkoa ja patjansuojat ynnä muut on pesty jo ajat sitten. En vain ole saanut nyt aikaiseksi pedata sänkyyn uusia lakanoita.

36573AFC-13A1-47B8-9384-58BFA18E9A77.jpeg

Kaiken tämän lisäksi en ole vieläkään saanut viikattua vaatteita lipastoihin, lelut ovat hujan hajan pitkin olohuonetta (pyllyni alla oli vesimeloni), en ole imuroinut varmaan kolmeen vuosituhanteen, lounastiskit ovat edelleen keittiönpöydällä – ja kaiken tämän lisäksi taidan vain itsekin mennä päiväunille ja jättää sotkut odottelemaan toista hetkeä. Onneksi illalla on luvassa teetä ja sympatiaa, vaikka oikeasti tekisikin mieli vain vetää kova känni.

Realistisen kuvan äitiydestä teille tarjosi:

JANIKA

perhe vanhemmuus