Olen kypsytellyt ideaa My Day -tyyppisestä blogipostauksesta jo hetken. Tänään vihdoin muistin kuvata aamusta asti meidän päivää, joten My Day -postaukseen valikoitui eilinen maanantaipäivä. Pohdin, että liekö ketään edes kiinnostaa tavallisen pulliaisen tavallinen arkipäivä, mutta ainakin itse fanitan niitä tasapaksua arkielämää koskevia merkintöjä, joten tässä sitä mennään.

Klo 6:40 teki mieli kirota ääneen, koska Myy päätti, että on aika herätä. Normaalisti nukumme klo 8-8:30 asti, mutta kellojen siirtäminen on vaikuttanut meidänkin rytmeihin kiitettävästi. Istuimme hetken sohvalla katsomassa aamupiirrettyjä. Mietin hieman tuskastuneena, että päivästä olisi tulossa pitkä. Liian aikainen herääminen yleensä johtaa uhmakohtauksiin.

Tyypillisen aamurutiinimme mukaan söimme aamupalaksi puuroa. Molemmille oli tarjolla oikein superherkkua, sillä Myy söi oman annoksensa luumusoseella ja minä söin omani boysenmarja-karviaiskiisselillä ja maitorahkalla. Parempaa puuroa saa hakea! Käytän omaan puurooni nykyään sokeritonta kiisseliä, joka on aika harppaus niistä ajoista, kun puuro ja maitorahka vaativat kaveriksi sokeria, jotta niitä pystyi irvistelemättä syömään.

Aamurutiinit sujuivat kiireettömästi. Usein aamupalan jälkeen suuntaamme ulkoilemaan. Ulkoilemme tyypillisesti tunnin tai pari niin, että ehdimme kotiin lounaalle. Tällä kertaa otimme suunnaksi kirjaston, sillä edeltävänä iltana Myy itki lohduttomasti kun tajusi, että Miina ja Manu -kirja ei enää löydy hyllystä. Ulos lähtiessä koin myös äitiyden huippuhetkiä, kun kenkiä pukiessa Myy katsoi minua suoraan silmiin ja kailotti iloisesti ilmoille: ”PEEEEEKELE!”. Hieno homma, todella!

Pohdin aamulla hyvän tovin, että uskallanko antaa Myyn vielä ajaa potkupyörällä, sillä maa näytti olevan ohuen roudan peitossa. Otin kuitenkin riskin ja hyvin sujui: ulkona ei ollutkaan kovin jäistä. Olimme kirjaston ovella jo vartti ennen sen aukeamisaikaa: on jotenkin vaikea ymmärtää kellon päälle, jos herää paljon totuttua aikaisemmin! Lopulta pääsimme sisään valitsemaan kirjoja ja sen jälkeen palasimme kotiin tekemään lounasta.

Lounaan kypsyessä uunissa luimme vähän lainattuja kirjoja. Valitsin lastenkirjoista pari pelkoa käsittelevää kirjaa, sillä Myy on viime aikoina säikkynyt erilaisia ääniä ja mörköjä. Ilmeisesti tämä on joku vaihe, mutta tarinoiden avulla sitä on helppo pienenkin ihmisen käsitellä. Kuvassa näkyvän kirjan lisäksi löysimme mm. Urhea pikku pöllö -kirjan ja pari perinteistä Puppe-kirjaa.

Lounaaksi meillä oli kukkakaaligratiinia, Saarioisten bataattipyöryköitä ja porkkanaraastetta. Olen viime aikoina pyrkinyt syömään enemmän kasvispainotteista ruokaa. Tällä kertaa menin muina mutseina sieltä, mistä aita on matalin, ja ei kaduta! Saarioisten bataattipyörykät olivat ihan todella hyviä!

Klo 12:10 Myy nukahti päiväunille. Päiväunien aikana minä teen milloin mitäkin: siivoan, pyykkään, laiskottelen. Tänään täytin kalenteriani ja siivoilin keittiössä, mutta alle tunnin unien jälkeen Myy tupsahti makuuhuoneesta ulos ja käveli suoraan olohuoneeseen. Olohuoneesta keittiöön ilmestyi kyynelsilmäinen, unenpöpperössä pupuaan halaava pieni tyttö, joka totesi: ”isi ei oo kotona”. Keskeytin siivoamisen ja painuin tuon pienen isiä ikävöivän raasun kanssa sänkyyn, jossa Myy nukahti välittömästi kainaloon.

Muru pääsee töistä yleensä klo 15:10. Maanantaisin ja keskiviikkoisin hän menee kouluun, sillä hän opiskelee abivuotta aikuislukioissa. Tänään hän kuitenkin poikkeuksellisesti päätti jäädä kanssamme kotiin, ja se oli kyllä tosi ihana yllätys. Tästä myös hämmennyin niin täysin, etten enää muistanut oikein napsia kuvia.

Yhteinen iltamme sujui samaa kaavaa, kuin yleensä. Kävimme ruokakaupassa, päivälliseksi oli tortillaa. Vaikka Muru aika innokkaasti touhuilee Myyn kanssa yleensä iltaisin, niin tänä iltana hän keskittyi heidän yhteiseen aikaan täysillä, sillä Myyn ikävöinti taisi hieman painaa Murun mieltä. Myy oli jotenkin tosi ihana tänään uhmaraivoineen kaikkineen, sillä hän vietti paljon aikaa sylissäni ja lähelläni. Yleensä meidän taaperolla ei ole aikaa ylimääräiseen hellimiseen, joten tämä sylipula oli ainakin äidin mielestä todella tervetullutta ja ihanaa.

Klo 21:15 istun sohvalla teekuppi kädessä. Myy on nukkunut jo hieman päälle tunnin, sillä hoitopäiviä edeltävinä iltoina hän menee nukkumaan klo 20. Päätäni särkee ehkä tuhannetta päivää putkeen, sillä niska-hartiaseutuni on aivan totaalisen jumissa. Silti tiedän, että menen nukkumaan vasta puolilta öin, kuten minulla tapana on. Huomenna on luvassa lisää siivoamista, sillä olen taas kehittänyt tavallisesta siivouspäivästä massiivisen projektin itselleni. Miksi siivoaminen lähtee aina käsistä?

JANIKA