Perjantain sydämentykytykset

Meidän piti eilen mennä tekemään viimeisiä joululahjaostoksia, mutta päädyinkin viettämään illan päivystyksen pedissä pötkötellen. Olen kärsinyt jo teininä lisälyönneistä, mutta viime syksynä nämä satunnaiset tuntemukset muuttuivat tunteja kestäviksi tykytysepisodeiksi. Ne ovat vaarattomia, mutta aika inhottavia. Nyt lisälyönnit ovat muuttaneet taas radikaalisti muotoaan, sillä tykyttelytuntemuksia on tuntunut melkein tauotta neljä päivää putkeen. Makasin EKG-mittarissa aikani, sain reseptin sydänlääkkeisiin, ja ensi viikolla pääsen lisätutkimuksiin.

Aamu alkoi reippaasti jo ennen seitsemää, sillä minun piti mennä heti aamusta verikokeisiin. Verikokeet eivät minua yleensä jännitä, sillä olen rampannut niissä paljon, mutta nyt mukana oli myös uhmapyllyjen uhmapylly, Myy. Onneksi Taapero-patukka säästi minut ja labratädin uhmakohtaukselta, ja saatiin koe otettua. 

Koska olimme jo ulkovaatteissa, ja meillä oli auto alla, ajattelin käydä vähän kauppakierroksella Myyn kanssa. Ostimme kaupasta uunituoreita karjalanpiirakoita, ja söimme ne hitaasti nautiskellen. Lisäksi teimme hieman joulushoppailuja.

Koska pääkohteemme IKEA aukesi vasta klo 10, kulutimme aikaa käymällä toisessakin kaupassa. Ostimme hieman lounastarvikkeita ja Myylle juotavaa. Kauppareissulla ajattelin olla uhkarohkea, ja antaa Myyn kävellä. Kokemus oli aikamoinen koetus, ja lisälyöntejä tykytteli tulemaan. Myy on niin kovin neiti Minä Itse, eikä esimerkiksi antanut minun kantaa koria ollenkaan. Kieltämättä oli aika hauskan näköistä, kun tuollainen vaahtosammutin viipottaa menemään iso kori käsivarrella killuen.

IKEA:an päädyimme hieman ennen kymmentä, ja saimme hetken odotella kaupan aukeamista. Saimme kuitenkin äkkiä ostettua, mitä tulimme hakemaan (leikkikattiloita Myylle, jotta joulupukki voi toimittaa ne kuusen alle jouluksi), ja pääsimme lähtemään kotiin.

Kotosalla ilmassa oli pientä nälkä- ja väsykiukkua, mutta onneksi lounaaseen ei tuhlaantunut liiemmin aikaa, ja pikkutyttö pääsi heti syötyään päiväunille. Itse soittelin laboratoriokokeiden tuloksia ja varasin aikaa lääkäriin, sekä lepäilin sohvalla. Arki on tarjoillut viimeisen parin päivän sisään muitakin tykytyksiä aiheuttaneita tilanteita, kuten unohtuneet kotiavaimet sekä tuntemattomaksi jääneen maanteiden kuninkaan, joka meinasi ajaa jonkun lapsen päältä edessämme.

Nyt pötkötämme sängyssä odottaen ihmistä, joka lupasi ostaa Facebookin kirpputorilla kauppaamani penkin. Myy kiukkuaa, koska ei todellakaan nukkunut tarpeeksi. Tänään on vielä tiedossa improryhmäni pikkujoulukeikka. Jännittää kamalasti, ja se varmaan tuo oman lisänsä tykytyksiin. Kaiken kaikkiaan kiireinen perjantai.

Uskomatonta ajatella, että joulu on jo ensi viikolla! Mutta ensin on selvittävä viikonlopun reissusta Turkuun tapaamaan entisiä koulukavereita, jota odotan myöskin innolla.

– Janika