Surkean mutsin syntilista

Olen viime aikoina kaikkea muuta kuin nauttinut kotiäitiydestä. Päiväkotielämä kolkuttelee jo uhkaavasti ovella, ja päätin vielä ottaa ilon irti näistä viimeisistä kotipäivistä, mutta sen sijaan hermot ovat kiristyneet äärimmilleen.

Aukaisin päiväunitaistelun tiimellyksessä Instagramin, ja aloin selaamaan seurattavieni lisäämiä kuvia. Viime päivien hermojenvenytys ei oikein kohdannut Instagramin tarjonnan kanssa; kaikki muut nauttivat äitiydestä täysillä ja lapsetkin ovat täydellisiä, pieniä enkeleitä. Mietin mielessäni, että jos olisin lapsellinen ja pikkumainen, lisäisin Instastoryyni Boomerangina keskisormen. Kuvatekstiksi kirjottaisin jotain epärealistisesta, täydellisyyteen asti hiotusta somekuvasta. 

Sen sijaan nousin sängystä, ja peittelin päiväunille nukahtaneen Myyn. Tekisi mieli pyytää anteeksi, kun en itse kykene toisten somemutsien kaltaiseen täydelliseen kasvatukseen ja lehmänhermoihin. Olen viime aikoina ollut omienkin vaatismusteni perusteella erittäin löysä ja saamaton äiti.

Sisäisen angstauksen ja ihmisinhon sijaan päätän toimia juuri päin vastoin kun muut. Kirjoitan realistisen syntilistan blogiini. Ehkäpä tuolla jossain on joku toinenkin ”ihan paska” mutsi.

VIIME AIKOJEN VANHEMMUUSSYNNIT

– Olemme viime aikoina katsoneet enemmän telkkaria kuin ikinä. Emme ole ulkoilleet. Toisaalta viimeiset kaksi viikkoa ovat sujuneet flunssan kourissa; ensin sairasti Myy ja sitten heti perään minä.

– Olen ollut paikalla, mutta en läsnä. Etenkin iltaisin haluaisin vain käpertyä omiin oloihini edes hetkeksi. Tästä syystä Myy takertuu minuun entistä tiukemmin. Noidankehä on taattu.

– Ollaan syöty törkeän huonosti. Sairastelun aikana tärkeintä oli, että edes jotain menisi alas. Sittemmin en vain ole jaksanut panostaa. Söimme äsken lounaaksi ranskalaisia ja uunimakkaraa.

– Lapseni kerjää jatkuvasti jäätelöä, ja sille on syynsä. Sairaana mehujää oli ainoa, joka maistui edes joten kuten, joten sitä oli tarjolla. Nyt ei olisi enää tarjolla, mutta kerjääminen jatkuu.

– En jaksa leikkiä. Olen kyllä välillä leikkinyt jotain, mutta ehdottomasti vähemmän, kuin yleensä.

– Kävimme tänään ulkona. Painosanalla kävimme. Myy alkoi huutamaan jo ennen pihalle pääsemistä, huusi koko 10 pihalla viettämäämme minuuttia, huusi kun raahasin hänet takaisin sisälle väkisin, ja sisällä huusi, koska ei päässyt enää takaisin pihalle. Me tulimme sisälle, koska en jaksanut enää katsella sitä raivoamista.

– Myy nukkui eilen 10 minuutin päiväunet, koska emme olleet kotona tai sängyn lähettyvillä.

– Korotan ääntäni ja pärrään ihan liikaa. En sanoita tarpeeksi. Ei ole sentin vertaa kärsivällisyyttä. Taapero kiukuttelee, äiti kiukuttelee ja soppa on valmis.

– Olisin halunnut perhekerhoon ja Myylle ikäistänsä seuraa. Valitsin mielummin pitkät unet ja nukuimme melkein klo 9 asti.

– Myy nukkuu edelleen ”väliaikaisratkaisulakanoissa”, sillä hän oksensi viime viikon tiistain ja keskiviikon välisenä yönä sänkyynsä. Siitä on 1,5 viikkoa ja patjansuojat ynnä muut on pesty jo ajat sitten. En vain ole saanut nyt aikaiseksi pedata sänkyyn uusia lakanoita.

Kaiken tämän lisäksi en ole vieläkään saanut viikattua vaatteita lipastoihin, lelut ovat hujan hajan pitkin olohuonetta (pyllyni alla oli vesimeloni), en ole imuroinut varmaan kolmeen vuosituhanteen, lounastiskit ovat edelleen keittiönpöydällä – ja kaiken tämän lisäksi taidan vain itsekin mennä päiväunille ja jättää sotkut odottelemaan toista hetkeä. Onneksi illalla on luvassa teetä ja sympatiaa, vaikka oikeasti tekisikin mieli vain vetää kova känni.

Realistisen kuvan äitiydestä teille tarjosi:

JANIKA