Aina välillä iskää ikävä
Tänään on iskän kuoleman toinen vuosipäivä. Huomaan, että suru on jälleen ihan erilaista, mitä se on ollut aiemmin. En enää käytä juurikaan aikaa iskän sairastumisen, ja sitä seuranneiden kokemusten, ajatteluun, vaan muistelen muita, yhteisiä hetkiämme. Olen myös oppinut elämään sen kanssa, että mieleni päälle jäi vielä muutamia kysymyksiä, joihin en tule koskaan saamaan vastausta. Mutta […]