Väsy väsy västäräkki – mielellään omaan petiin + 20 kysymystä
Meillä on tänään operaatio ”taapero nukahtaa omaan petiin”.
Ajatukseni mm. nukkumisasioissa on ollut sellainen, että asioita tehdään niin kauan, kun ne toimii ja tuntuu hyvältä. Olemme nukkuneet ensikuukaudet osittain perhepedissä, mutta peti kävi ahtaaksi ja kaikkien unet kärsivät, joten lapsi siirtyi omaan sänkyynsä. Olemme nukuttaneet häntä omaan sänkyyn, kunnes flunssa ja liikkumaan opetteleminen venytti nukahtamista parin tunnin operaatioksi. Silloin remmiin astui mukaan iltasatu isin tai äidin kainalossa, joka toimi aikansa, ja muuttui lopulta vain nukahtamiseksi äidin kainaloon. Nyt kainaloon nukahtaminen on alkanut tökkiä sekä äidillä, että lapsella (enimmäkseen Myyllä), joten on ehkä aika siirtyä opettelemaan rauhallista nukahtamista omaan sänkyyn itsekseen. Etenkin, jos päiväkotiajat ovatkin yhtäkkiä käsillä, eikä siellä ole kainaloa, johon nukahtaa.
Miten siis selättää kävelevä 1-vuotias lelutornado? Minä kokeilin kaikkea; luin sängyn vieressä kirjaa, pidin kädestä, kehotin painamaan pään tyynyyn. Ei auttanut Uppo-Nallet tai kehotukset, vaan ehtymätön kärsivällisyys, ja puhumatta makuuasentoon ohjaaminen. Itse makasin lattialla, kunnes paikat kipeytyivät, ja siirryin sitten meidän sängylle. Viimeinen sanaton selätys, ja uni tuli! Ehkä tässä vielä onnistutaan joskus ilman, että nukuttamiseen menee 40 minuuttia.
Koska blogi on vasta lapsenkengissään, niin ajattelin tehdä tämän samaisen blogihaasteen, minkä on tehnyt moni muukin. Nyt, kun lapsi nukkuu, ja keitin itselleni kupillisen teetä.
20 KYSYMYSTÄ
Nimeni on… Janika.
Jotkut tosin kutsuvat minua… äidiksi. Ei minulla taida olla juuri lempinimiä, joka on ihan hyvä homma.
Oon syntynyt… elokuussa 1991, eli olen 26-vuotias.
Pienenä olin varma, että minusta tulee… balettiopettaja ilman minkäänlaista kokemusta baletista.
Kolme parasta piirrettä minussa on… huumorintaju, kyky nähdä asiat monelta eri kannalta, empaattisuus.
Lähitulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu… keksiä, että mitä lähden tavoittelemaan työelämässä. Valita polku, ja lähteä seuraamaan sitä.
Suosikkikaupunkini on… Tampere.
Suosikkibiisini tällä hetkellä on… Haloo Helsingin Rakasta mua nyt. Jostain syystä se puhuttelee minua syvästi.
Suosikkiravintolani ja -ruokani siellä on… Tampereella sijaitseva Napoli, jossa tilaan aina Emilia-pannupizzaa. Se sisältää kanaa, aurajuustoa ja persikkaa.
Suosikkijuomani on… Coca Cola Zero.
Suosikkisarjani just nyt on… Supernatural!
Suosikkikosmetiikkatuotteeni tällä hetkellä on… MAC Cremesheen-sarjan huulipuna, sävynä Modesty.
Suosikkisovellus puhelimessani on… YouTube. Sitä käytän päivittäin.
Mitä pakkaat mukaan matkalle? Aivan kaiken, oli matka sitten viikon tai päivän mittainen. Varaudun joka säähän, ja kaikkiin sairauksiin. Minua ei yllätä mikään, koskaan!
Mitä teet kotona, kun kukaan ei näe? Hengailen pelkissä pikkareissa. Tosin senkin näkee välillä nämä muut meidän taloudessa asuvat ihmiset.
Viimeisin sisustusostoksesi? IKEAn muovinen pömpeli, jossa säilytämme roskapusseja.
Viimeisin Whatsapp-viesti? Oli peukku.
Paras tapa tuhlata 50 euroa? Kunnon illallinen hyvässä ravintolassa! Tai ihan vaan lapsen vaatteet.
Bravuurini keittiössä? Perusruuat, kuten erilaiset kastikkeet, lihapullat ja chili con carne.
Perjantai-illan herkutteluja varten ostan kaupasta? Ben and Jerry’s Empower Mint -jäätelöä ja kokista!
En voi uskoa, että päädyin jo nyt koodaamaan tekstiä. Vältän sitä aina loppuun asti, ja tässä sitä ollaan!
Myy heräsi jo nyt unilta. Jään pohtimaan nukahtamishommia, sillä olen ennenkin todennut, että itsekseen nukahtaessa Myy nukkuu todella levottomasti ja vain pieniä pätkiä. Jätetään siis unijutut vielä kehitykseen.
– Janika