Ei otsikkoa

Mulla alkoi mennä huonosti, kun olin harjoittelussa jossa koin henkistä väkivaltaa. Uuvuin tästä todella pahasti ja sairastuin masennukseen, tästä skitsofreniaan ja jouduin osastolle. Osastolta päästyäni olin yksin enkä saanut oikein tukea mistään. Mun perhe jätti mut, samoin ystävät. Olin todella yksinäinen ja kärsin oireista joista kukaan ei tiennyt enkä voinut kertoa. Vuodet 2020-2025 oli mulle yhtä helvettiä. Joka ilta jouduin miettimään saankohan unta tai miten jaksan huomisen päivän. Mulla ei ollut ketään kelle jutella. Olin päivisin yksin ja väsynyt. Olisin todellakin tarvinnut joka päivä ihmistä kelle jutella.

Mää oon tehnyt varjotyötä, nyt noin 5 vuotta. Mulla on ollut traumoja joita oon käsitellyt. Kukaan ei oo oikein tiennyt mitä käyn läpi. Oon käyny läpi perheongelmia, lapsuuden traumaa, tämänhetkistä traumaa, spiritual warfare, oon surrut ihmistä joka ei oo enää mun elämässä, oon kokenut yksinäisyyttä ja unettomuutta ja kärsinyt sairaudesta jonka oireista kukaan ei oo tiennyt.

Tällä hetkellä yritän toipua. Kaikesta siitä mitä oon kokenut. Oon kokenut todella paljon ja paljon sellaista mitä en ois halunnu. Mun elämä on ollu selviytymistaistelua ja toivon että mulla on valoisampi tulevaisuus.