Masennus

Sairastuin masennukseen vuonna 2017. Se oli seurausta uupumuksesta, jota edelsi opintojen loppuunsaattaminen, lopputyön tekeminen ja työskentely vaativissa tehtävissä. Masennus ilmeni minulla aluksi siten, että eristäydyin muista enkä jaksanut nähdä ketään enkä jaksanut tehdä ruokaa tai pestä pyykkiä. Masennus oli kohdallani siis aika lamaava. Pahimpina päivinä en päässyt ylös sängystä. Minun olisi pitänyt tuolloin jo tajuta että tarvitsen osastojaksoa, koska uupumus oli niin paha. Kärsin myös unettomuudesta, todella vakavasta sellaisesta. Hakeuduin kuitenkin hoitoon vasta 2020. Aikaa ennen vuotta 2020 yritin selvitä jokapäiväisestä elämästä, koin myös eron vuonna 2019.

Masennus kohdallani oli siis osittain uupumusta, jaksamattomuutta ja unettomuutta. Masennus voi olla jokaisella erilainen, minulla se oli tällainen. Masentunut ihminen ei kaipaa sitä, että käsketään mennä lenkille tai syödä paremmin. Masentunut ihminen kaipaa että häntä kuullaan ja hänen tarpeet tulevat täytetyiksi.

Masennus määritellään mielenterveyden häiriöksi, josta kärsii tällä hetkellä noin 6%väestöstä. Masennus voi näkyä tunne-elämässä, ajattelussa, toimintakyvyssä ja kehon tuntemuksina. Masennuksessa mieliala on selvästi huonontunut. 

Kukaan ei voi tulla sanomaan toiselle että et sä ole masentunut, sillä lopulta sen vain itse tietää. Kukaan ei voi tulla sanomaan missä ajassa sun täytyy parantua tai olla valmis esim. työelämään. Masennus vie aikaa, siihen voi liittyä myös tunnelukkoja joita itsellänikin on. Pitää antaa aikaa toipumiselle.

Tsemppiä kaikille jotka kamppailee masennuksen kanssa. ❤️