Mun vaikeat vuodet

Uuvuin vuonna 2017. Olin töissä paikassa, jossa tuli ristiriitoja joita ei selvitetty, ja minulla oli aivan liikaa kuormitusta yhtä aikaa. Tein opinnäytetyötä ja kävin töissä, lisäksi tein kouluun viimeisiä kursseja. Henkisen paineen vuoksi menetin yöunet kokonaan. 2018 minulla alkoi tulla masennusta, vanhat asiat alkoivat vaikuttamaan mieleen. Pahinta oli että se tuli uudestaan. En jaksanut enää nähdä ystäviä juurikaan. 2019 erosin. 2020 yksinolo, uupumus, väsymys, voimattomuus ja masennus alkoivat vaikuttamaan niin paljon mieleen että päädyin osastolle. Olin siellä 7 kk, mutta en juurikaan saanut apua ongelmiini. Sain skitsofrenia diagnoosin. Vuosista 2021-2024 tuli lopulta raskaimmat vuodet mulle koskaan. Kärsin unettomuudesta, uupumuksesta, väsymyksestä, ahdistuksesta, rintakivuista, harhoista, peloista ja yksinäisyydestä. Pahinta oli varmaan ahdistus ja yksinäisyys. Ahdistus vaikutti kehollisesti, olin koko ajan jännittynyt ja peloissani, oli vaikea olla ja hengittää. Kurkkua kuristi. Unettomuus oli todella vaikeaa, olin päivittäin niin väsynyt etten jaksanut yhtään mitään. Rintakivut tekivät elämästä yhtä helvettiä. Saatoin valvoa koko yön vain tuskissani. Pelot liittyivät muihin ihmisiin ja omaan elämään. Olin todella yksinäinen.

Uupumus oli todella lamaavaa aluksi. Menetin uskoni ihmisiin hetkellisesti. Yhtäkkiä minulla ei ollut enää merkitystä elämässä. Kun mun työidentiteetti oli viety pois. Menetin kiinnostuksen sosiaalialan töihin. Unettomuus vei kaiken ilon elämästä, olen aiemmin ollut hyvä nukkumaan niin se ettei enää samalla tavalla pysty palautumaan oli aivan hirveää. Asian kanssa on kuitenkin ollut pakko opetella elämään. Masennus oli sitä, että värit katosi elämästä ja kaikesta tuli vain harmaata. Et jaksanut etkä kyennyt mihinkään. Masennus vaikutti mielialaan niin vahvasti. Skitsofrenia oireina oli harhat ja pelot. Mun elämä oli todella yksinäistä. Ahdistus oli pahinta vuosina 2021-2024. Se oli pahinta kaikista. Välillä oli niin ahdistunut ettei pystynyt kuin makaamaan ja tuijottamaan seinää. Rintakivut oli ihan omaa luokkaansa, ne olivat myös yksi syy siihen etten jaksanut mitään ja olo oli voimaton. Olin väsynyt ja kipeä. Yötä päivää, aamusta iltaan. Ahdistus liittyi elämään yleensä. Ahdistus oli tunteena lamaava, se tuntui rinnassa ja vatsassa. Kuristi kurkkua. Teki hengittämisestä vaikeaa.