Me muututaan joka hetki, mutta jos sen muutoksen edessä seisoo, se vain pahentaa ja luo sisälle semmoisen sisäänkääntyneen kuoren, joka ahdistaa. Muutos on hyvästä aina, ja opetukset, jotka kulkee muutoksen kanssa käsikädessä. Mutta miksi sen muutoksen edessä seisoo? Siksi ettei oo valmis päästää irti jostakin tunteista, jotka on pitkään vaivannu. Usein se ahdistaa ja aiheuttaa sen, ettei voi kasvaa. Muutos on yhtä kuin kasvamista mun mielestä, ja eihän sitä kannattais jarruttaa.

Mutta monesti asiat on helpommin sanottu kuin tehty. Eikä muutos usein tapahdu hetkessä.

<3Satu

Oon aina halunnu kirjoittaa tästä aiheesta, koska optimistisuus kiehtoo mua ja on myös aina ollut yksi kannattelevista tekijöistä omassa elämässä. Optimismi on aivan ihana asia. Se on jotain minkä avulla uskoo, toivoo, näkee ja luottaa, että kaikki tapahtuu aina hyvin ja juuri niin kuin pitää, koska se on ainoa vaihtoehto.

Optimisti on ihminen, joka haluaa uskoa hyvään ja luottaa myös siihen että niin tapahtuu, oli kyse asioista, ihmisistä, tavaroista, toisten ihmisten asioista yms. Optimistisuus on lempeyttä, rauhaa, luottamusta ja uskoa. Sitä, että pyristelemättä asiat tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. En osaa sitä oikein paremmin kuvailla. Se on myös kykyä sietää pettymyksiä ja pettymykset ei usein tunnukkaan yhtä vahvasti optimistisesti ajattelevilla henkilöillä kuin jos olisi pessimisti tai muuten vain kyynistynyt. Optimismi ei ole naiviutta, se on vain tietoista taitoa olla välittämättä asioista joihin ei voi vaikuttaa, ja rauhan antamista itselle siinä mielessä, että voi keskittää kaiken ajatuksen johonkin muuhun ja järkevämpään.

Kirjoitan myöhemmin aiheesta lisää!         <3Satu