Kirjoitan elämästä.

Kaikkine rosoineen, ryppyineen ja säröineen. Siitä elämästä, mitä olen nähnyt 27 vuoden aikana.

Siihen mahtuu iloa ja surua. Uhmauksia , ja suuria elämää mullistavia päätöksiä. Ylä- ja alamäkiä, välillä pelkkää suoraa. Välillä pelkkää, pitkää ja synkkää alamäkeä, joka heittelehtii mutkille, suuntaan jos toiseen. Mutta kenelläpä ei.

Tämä  blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana. Paikkana, jonne puran ne pahimmatkin muistot talteen, paikkana jonka avulla käsittelen niitä synkkiä ajatuksia, yrittäen tehdä itsestäni parempaa ja vahvempaa ihmistä, naista, äitiä ja puolisoa.

Lyhykäisyydessään, tuohon kuuluisaan 27 ikävuoteen mahtuu lähi- sekä parisuhdeväkivaltaa, häitä, lapsen syntymää, opiskelua, avioeroa, masennusta, unettomuutta, toivottomuutta, työttömyyttä, riippuvuutta, unelmien kalastelua, toivon kipinää, ja korkealta putoamista. Rakkaimpien romahtamista sekä itsensä, viimeisten ihmisyyden rippeiden kasaamista.