Möykky mahassa

Inhoan tätä möykkyä sisälläni. Se on valunut rintakehästä mahaan. Hyvinä päivinä ja hetkinä on hieman syyllinen olo – tässäkö tämä oli, minäkö muka kehtasin väittää  itseäni sairaaksi. Sitten se möykky taas ilmestyykin. Uskomatonta, kuinka voi hyvinä hetkinä unohtaa, kuinka ikävältä se möykky tuntuukaan. Yritän oppia nauttimaan hyvistä hetkistä. Olemaan tyytyväinen, että niitä on. Ja suuntaamaan sitä kohti, että niitä olisi enemmän. Ilman huonoa omaatuntoa.

Nyt taas yritän keskittyä hengittämiseen ja olemiseen. Yritän luottaa, että kyllä niitä hyviä hetkiä taas tulee ja tuo möykky menee piiloon. Tänään yritän selvistä sosiaalisista tilanteista.

Hiton möykky. En pidä siitä.