Onnea on kuppi kahvia ja hyvä ystävä

Velvollisuuksien hoitoa, siivoilua, tiskausta ja pyykkäystä. Siitä on tiistai tehty. Kunnes vastikään Suomeen palannut ystävä kysyy, että nähdäänkö. Siitä lähin on tiistai kahvilla istumista, keskusteluja, lisää keskusteluja, onnea siitä, että on tuo ystävä tuossa. Ja minä hänen elämässään. On ystäviä, joille ei tarvitse selitellä ajatuksiaan tai tekojaan. Heille riittää, että kertoo. Sitten on ystäviä, joille pitää selittää ja perustella. Eikä sekään ole huono juttu. Molemman kaltaiset ystävät ovat hyviä ja tärkeitä, mutta ensimmäiset ovat niitä kaikista tärkeimpiä. Tänään ei tarvinnut selittää ja auttaa toista ymmärtämään. Sai vain kertoa ja vuorollaan kuunnella.

Kaupunki oli tänään tavattoman kaunis. Syysilma näyttää jotenkin aivan erilaiselta, kuin kesäilma. Molemmille on aikansa, minä pidän tästä nyt valtavan paljon. Toisaalta olisi tehnyt mieli ottaa kuvia, mutta toisaalta nautin siitä, että sai olla ja kävellä. Imeä sisään sitä raikasta syysilmaa, joka on kuitenkin niin lämmin, ettei takkia tarvinnut kaivaa repusta. Ulkomailta palanneen ystävän lisäksi tapasin toistakin, jota en taas hetkeen ollut nähnyt.

Nyt tiskit jo vähän haisevat. Jonain toisena päivänä se ärsyttäisi. Olisi turhauttavaa istua päivä kotona saamatta mitään aikaan ja huomata illalla, että tiskit haisevat. Mutta voi ystävät. Ne muuttavat joka päivän tarkoitukselliseksi. Tämä oli minun vapaapäiväni. Tänään minä päätin olla hoitamatta ainoatakaan velvollisuutta. (Todettakoon, että tänään ei ollut ainoatakaan sellaista, joka olisi ollut välttämätöntä hoitaa tänään, vaikka hyvä olisikin ollut hoitaa.) Huomenna on taas niiden aika. Silloin muistan, että tänään oli onnellinen vapaapäivä, johon kuului ex tempore -asioita ja rakkaita ihmisiä. ”Oota käyn suihkussa. Tuun heti sen jälkeen.”

Huomiselle ei ole enää puhtaita sukkia. Onneksi menoja on vasta myöhemmin iltapäivällä. Täytyy muistaa heti aamulla laittaa kone pyörimään.