Menneen viikon metkut

Mennyt viikko toi meidän arkeen muutoksia. Neljän viikon treeni- ja ruokavalio-ohjelma meni ihan plörinäksi, sillä annettiin pikkusormi herkuille niin ne vei koko käden. Tähän saattoi vaikuttaa Mikan normaalia kiireisempi ja pidempi työviikko sekä alkuviikosta Heinille tullut tieto kolmen kuukauden lomautuksesta. (Hyviä tekosyitä herkutella ja pilata parissa viikossa saadut tulokset.) Me otettiin lomautusilmoitus melko hyvillä mielin vastaan, onneksi toisella meistä jatkuu työt vielä normaalisti. Lomautus tuo meille mukanaan hieman erilaisen arjen ja vähemmän rahaa kuluttaa, luonnollisesti. Vallitsevat olosuhteet eivät tosin ole suotuisatkaan rahan törsäämiselle, sillä kotona ja ruokakaupassa ei ihan mahdottomasti pääse rahaa kulumaan.

Viime viikko tosiaan oli kiireinen molempien osalta töissä. Mikalla oli paljon asioita, jotka piti saada valmiiksi. Heinillä taas piti töissä valmistella kaikki lomautusta varten kuntoon ja olla kokoajan to do -lappu kädessä, jotta muistaa varmasti tehdä ja huomioida kaiken tarpeellisen. Työkkäriin ilmoittautuminen työttömäksi työnhakijaksi oli varmaan haastavin osuus Heinin viikossa. Ihan uusi juttu ja paljon kysymyksiä ja vaihtoehtoja. Välillä alkoi jopa naurattaa ilmoitusta täyttäessä, että voiko tällaisia ammatteja olla ja mitä tähänkin nyt tulisi vastata ? Ajoittain tuntui hieman jopa väärältä täyttää työttömäksi ilmoittautumis -lomake, sillä eihän tässä työtön ole, lomautettu vain. Perjantaina, kun molempien työviikot oli päätöksessä ja kaikki raksitettu tehdyksi to do -listalta sai huokaista helpotuksesta.

Me siis herkuteltiin valehtelematta joka päivä viime viikolla. (Tuossakin ylemmässä kuvassa kasseissa on molemmille purkit jätskiä ja suklaata.) Pieniä suklaamunia, suklaata, pitsaa, vähän karkkia, jäätelöä vaikka kuinka monta purkkia, nachoja, taas vähän lisää pitsaa ja muutamat keksitkin taisi upota. Näin jälkikäteen ajateltuna oli kyllä sen arvoista. Heini oli mennyt kaksi viikkoa ihan orjallisesti ohjelman ruokavalion mukaan ja Mika noudatti kotona samaa ruokavaliota ettei tarvinnut kahta ruokaa kokkailla. Alkoi vähän tuntumaan että ruoka ohjaa päiviä ja aikatauluja. No niinhän se tekikin, mutta jos johonkin lähtee, niin olishan se fiksua tehdä loppuun saakka eikä heittää puolivälissä ranttaliks. Tunnesyöminen ja pahaksi herkkupyllyksi todetut diagnoosit molempien kohdalla vei voiton. Nyt me jatketaan vika viikko mahdollisimman puhtaalla ja ohjeiden mukaisella ruokavaliolla, mutta jos mieli tekee herkkuja niin ei me sitä kielletä. Kunhan se ei ole joka päiväistä.

Usein herkuttelut kompensoidaan meillä liikkumalla ja viime viikolla me lenkkeiltiin paljon yhdessä koko perheenä R:n kanssa. Lauantaiselle retkelle Isojärven kansallispuistoon me jätettiin kuitenkin koirakamu kotiin. Rankan viikon jälkeen tuli tarpeeseen lähteä ajoissa lauantai aamuna viettämään päivä ulkoillen. Hiljaisuus, auringonpaiste, kauniit maisemat, majavien pesien ihmettely ja retkieväät teki päivästä juuri sitä, mitä siihen väliin tarvitsi. 

Isojärven kansallispuisto sijaitsee muuten Jyväskylän ja Tampereen puolivälissä Kuhmoisissa. Sopivan mittainen ajomatka päiväretkelle molemmista kaupungeista. Plussaa selkeästi merkatuista reiteistä ja hyvin hoidetuista nuotiopaikoista/katoksista. Tuonne mennään varmasti uudelleenkin paremmilla eväillä varustettuna.

Onko teillä muuttunut arki tämän tilanteen myötä vai onko kaikki pysynyt samanlaisena kuin aiemmin?

Mukavaa viikkoa kaikille!

//Heini & Mika