Tilausta jännälle riittää yhä
Pasilan poliisilaitoksen sekavasta arjesta satiirisesti tarinoivan Pasila-animaatiokomediasarjan luoja Atte Järvinen päätti viime vuonna puhaltaa pääteoksensa osalta pelin poikki, kuuden erinomaisen tuotantokauden jälkeen. Fanien iloksi kaikki eivät olleet vielä yhtä valmiita jättämään saagaa sikseen, ja saman tien tiedotettiin myös jatkosta. Kun laivan kuitenkin samalla jätti Jani Volanen päähenkilö Kyösti Pöystin äänenä, muodostui uusien tekijöiden, ohjaaja Teppo Airaksisen johdolla, uhkakuvaksi rikkonainen kokonaisuus. Niinpä Pasilasta tuli Pasila 2.5 – The Spin-Off, Volasen Pöystinä korvasi Tero Koponen ja toiseksi naisääninäyttelijäksi remmiin astui Tiina Lymi. Myös omintakeista animointitekniikkaa virkistettiin.
Ensihuomio uutuusversiosta on vääjäämättä Koposen häkellyttävän luonteva hyppääminen Pöystin saappaisiin. Jos näyttelijän vaihtumisesta ei olisi uutisoitu etukäteen, olisi tuskin tarkkakorvaisinkaan katsoja heti havainnut uutta esittäjää kyynisen kimittäjän takana. Myös Lymi onnistuu luomaan sielun uudelle Darja-hahmolle ja jakamaan aiemmin turhan yksialaiseksi käynyttä naissivuhenkilöiden kirjoa Mari Lehtosen kanssa. Uudet vivahteet animoinnissa huomaa lähinnä ajokohtauksissa, joten se osa-alue on ehkä ennakko-odotusten jälkeen pieni pettymys, vaikka jälki onkin edelleen tarkkaa ilmeiden, elehdinnän ja vaatetuksen suhteen. Tuoreisiin tapahtumapaikkoihin ja maisemiin on panostettu hivenen huolellisemmin.
Järvinen heilutteli alkuperäistä Pasilaa tuotettaessa tahtipuikkoa myös käsikirjoituksen saralla, mihin nähden spin-offin huumori tuntuu hyvällä tavalla yllättävän tutulta. Aika ajoin veres tiimi tuntuu ammentavan vanhoista huumorin keinoista jopa liiaksi, sillä niin hauska kuin Juho Milonoff onkin helsinkiläisenä hipsterinä, alkaa se vitsi olla jo kuultu. Osa jutuista taas on kuolemattomia, kuten ylikomisario Rauno Repomiehen (Kari Hietalahti) hillitön tapa haikailla menneitä ja muodostaa lauseita miten sattuu. Paikka paikoin mieleen nousee silti väkisin pienimuotoinen Simpsonit-efekti eli sinällään viihdyttävän materiaalin liikakäyttö ja tietynlaiseen muottiin ajautuminen.
Samaan ilmiöön liittynee myös julkkisvieraat, joita tosin uudistuneessa Pasilassa on vielä käytetty maltilla vain yhdessä jaksossa, Pärästä kuuluu. Siihen Suomen parhaisiin stand up -koomikoihin lukeutuvat Niko Kivelä, Sami Hedberg ja Ismo Leikola tuovat kieltämättä hauskan lisäelementin. Ehkä tärkeintä kivijalkaansa, ajankohtaisuutta, huumorissa ei olekaan sivuutettu. Sukkelasti osansa ironisesta piikittelystä saavat kaupallisten koomikoiden lisäksi niin ateistit, hidas journalismi kuin Suomi-brändikin. Riippuen siitä, kuinka ajan hermolla katsoja on, onnistuu Pasila 2.5 jopa loistavasti. Jos sosiaalisen median aikakauden luoma termistö ei ole hallussa, voi huumori mennä ohi huolellakin.
Spin-off lunastaa odotukset jo sillä, ettei se osoittaudu aivan pohjanoteeraukseksi. Itse asiassa Pasila 2.5:stä sukeutuu ensimmäisten kymmenen jakson aikana jopa lupaava jatko yhdelle nykyaikaisen suomalaisen televisioviihteen merkittävimmistä eepoksista. Alkuperäis-Pasilasta pitäneet siis tuskin vieläkään pettyneinä purevat hammasta, mutta toisaalta viimeisillä kausilla vähän jo kyllästyneet saattoivat odottaa enemmän uutta. Varsinkaan Helgan (Leinonen) hahmoon ei ole löytynyt kipeästi kaivattua syvyyttä, huolimatta romanttisesta jännitteestä eteerisen Darjan kanssa. Lopulta oikein mikään muukaan ei ole muuttunut, ja katsojan päätettäväksi jää, onko se hyvä vai huono asia.
Pasila 2.5 – The Spin-Off jatkuu toisen tuotantokauden jaksoin myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.
Kuvat: Yellow Film & TV