Chileläinen BBQ
Eilispäivänä oli Chilessä feriado, eli pyhäpäivä ja näin ollen myös vapaata töistä. On muuten mielenkiintoista kuinka erilailla täällä suhtaudutaan työntekoon kun mitä etukäteen luulin; täällä on virallisesti 8h työpäivä, ja siihen ei siis kuulu tunnin lounastaukoa että 9 tunnin verran tulee hengailtua toimistolla joka päivä. Siis MINÄ, mutta oon aina ensimmäinen joka lähtee kotiin vaikka joku on saattanut tulla mua vähän aikaisemminkin töihin. Joskus haluun saada jonkun työjutun valmiiksi ja lähtöaika venähtää hiukan, esim yksi perjantai olin puol 8 asti illalla toimistolla ja olin siltikin eka joka läksi kotiin. Olisin kuvitellut että eteläameriikkalainen huolettumuus ulottuisi myös töihin asti, mutta ei näköjään. Suomessa mun jokaisessa työpaikassa on suunilleen jonotettu oven edessä että kello lyö viisi.
Nosiis, kahvittelin muutaman tunnin yhden toisen suomalaisen kanssa joka asuu samassa pikkukylässämme, ja sitten sain vielä kutsun hänen poikaystävänsä kavereille BBQ:hun. Yritin kysellä pitäiskö mun viedä jotain mukanani, edes punkkua tms. tai pitäskö munkin tulosta isäntäväelle ilmoittaa ja kuulemma tämä oli ihan täysn turhaa huolehtelua. Ah, kunka Suomessakin! Kaikki kaupungin englanninkielentaitajat oli näköjään tiivistyneet tähän yhteen taloon, mikä oli positiivista. Suurin yllätys oli yhen pariskunnan pikkupoika joka puhui englantia melkeen yhtä hyvin kuin minä ja hän kuulemma oli oppinut vain elokuvista, kun se enkun opetus täällä nyt on mitä on. Iltaan mahtui pelkkää lihojen grillausta ja lievästi humalaista jousiammuntaa pihalla.
Töihin lupasin kahen viikon reissun jälkeen tehä esitelmän Suomesta, ja pomon toiveena oli että kertoilisin vähän mikä mun mielestä on paremmin Suomessa ja mikä Chilessä. Noh, niitä Chilen parempia puolia on ollut vähän vaikeeta keksiä koska yksinkertaisesti kaikki Suomessa on vaan niin paljon helpompaa ja toimii paremmin. Aion kuitenkin mainita sen kuinka chileläiset on aina valmiita auttamaan ja juttelemaan tuntemattomille. Palatessani Santiagosta lentokoneella istui vieressäni vanhempi chilemän, ja 1,5h aikana sain taas kertoa elämäntarinani ja sainpa vielä hänen businesskorttinsa ja vaimonsa puhelinnumeron ja vastassa oleva vaimo kehotti vielä kovasti soittamaan ”con cualquier cosa!” eli ihan mistä tahansa asiasta.