Chileläinen työkulttuuri

Olen käsitellyt vähän kokemuksia työkulttuurista aikaisemmisakin postauksissa, mutta alkuviikkoisen työmatkan puitteissa sain taas vähän lisää insightia työkulttuuriin. Kaikki mitä tietysti puhun on vaan mun omia kokemuksia eikä mulla oo minkäänlaista tutkittua tietoa, mutta ymmärtääkseni mun kuulemat asiat on yleisiä. 

Siis, maanantaista keskiviikkoon reissasimme työkaverin kanssa taas Chiloén saarelle, jossa pidimme kahdessa eri kaupungissa meidän asiakkaille, eli maaseutumatkailua tarjoaville yrittäjille, kurssin nimeltä ”sosiaalisten medioiden koulutus”. Ideana oli siis tarjota koulutusta henkilöille pääasiassa Facebookin käytössä yrityksen hyväksi. Itse en oo koskaan edes käyttäny tätä Fanpage- toimintoa koska työpaikoilla sen on aina hoitanut joku muu. Se on melko erilainen ja paljon monikäyttöisempi kuin oma profiilisivu ja ehkä itekin olen vähän kivikautinen koska se vaikuttaa oikeasti aika monimutkaiselta. Voi vaan kuvitella kuinka ihmiset joilla ei oo edes omaa tietokonetta eikä ole Facebookia koskaan edes käyttänyt oli hienoisissa vaikeuksissa.  Maanantaina piti lähteä jo 3 jälkeen iltapäivällä ja lopuksi 7 oli lähtö (huoh, chileläiset) ja perillä hostellissa oltiin 11 aikaan, ja koska murkinaa piti saada ja pizzaravintolassa antauduimme tarjoilian kanssa antoisaan keskusteluun nimeltä ”kuinka tehdä paras Pisco Sour- drinkki”, päästiin nukkumaan vasta puolenyön jälkeen. Seuraavana päivänä oltiin liikkeellä jo 8 aamulla, ja koko kurssi oli saatu pakettiin n. puol 7 illalla. Sitten ajo seuraavaan kaupunkiin ja sama kaava toistui, sillä erotuksella et tällä kertaa illallisen puheenaiheemme oli työ. 

Työkaverit kummaksuivat suuresti sellaista että kun olin ite lapsi niin isä tuli aina ekana töistä kotiin, haki päiväkodista tai iltapäiväkerhosta ja teki meille lapsille ruokaa, ja äitiä ei useinkaan odotettu syömäään koska tuli sen verran myöhemmin kotiin. Kuulemma Chilessä ei isä lähes koskaan tule töistä kotiin ennen klo 20, ja muutenkin kaikki viipyy pidempään kuin sen lain puitteissa 8h. Ylityökorvaukset on säädetty laissa, mutta eihän niitä kukaan kuulemma noudata. Ajattelin heti millainen haloo syntyisi Suomessa jos joku yritys vaan jättäisi noin vaan ylityöt maksamatta, ja niin sen pitäiskin olla. Kysyin vielä, miksi he sitten ovat töissä ilman lisäkorvauksia ja kuulemma jos eivät ole niin helposti saadaan sun paikalle joku muu joka tekee ns. ilmaiseksi töitä. Työkaveri oli juuri 10 päivän työmatkalla, jolloin oli liikkeessä 8 aamulla – 11 illalla, ja ei hänelle kuulemma mitään tunteja korvata tai ylimääräistä makseta. Voihan se kyllä kertoa myös omistautumisesta, että tykkää omasta työstään niin paljon ettei tartte sekuntilleen tasan klo 16 lähteä, tai joskus on vaan niin että työt on saatava valmiiksi ennen kotiin lähtöä. En kuitenkaan itse vaan pystyisi olemaan 9-20 töissä joka päivä kuten mun monet työkaverit. 

Aikaisemmin kuulin tutulta joka asuu Santiagossa, kuinka paperilla Chilen työllisyystilanne näyttää hyvältä verrattuna varsinkin muihin lattarimaihin, muta käytännössä aika eri. Minimipalkka on about 400€ kuussa, eikä omasta mielestä ainakaan ruoka oo mitenkään halpaa Suomeen verrattuna. Kyllä sen käytännössä näkeekin kaikkialla, että Chile on palveluyhteiskunta toisin kuin Suomi joka on itsepalveluyhteiskunta. Chilessä kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin on oma henkilönsä, kuten kaupoissa pakkaajat ja joka tiskillä oma henkilö, erikseen kuitin kirjoittaja ja erikseen kassahenkilö. Busseissakin on kuskin lisäksi pelkääjän paikalla istuva apukuski jonka ainoa tehtävä on huutaa ikkunasta mihin bussi on matkalla. Kyllähän se työllistää mutta kuinka paljon voi kuitinkirjoittaja kaupassa tienata?

Sanoin eräälle yrityksemme matkaoppaalle että haluaisin joululahjaksi työpaikan matkailualalta. Olen opiskellut 4 vuotta, ollut 3 kertaa ulkomailla vaihdossa ja 5 eri työpaikassa, joten esim. astiantiskausduunia en haluaisi enää tässä vaiheessa. Vastaukseksi sain että ”täytyyhän sun jostain alottaa ja siitä sitten ylöspäin.” Niih.