Käytännön asioita
”Kuinka ehdin kaiken 2 kuukaudessa?”
Hain CIMOn vaihto-ohjelmaan helmikuussa ja sain kesäkuussa tietää että olen päässyt Chileen. Hain kahteen eri paikkaan, ja huhtikuussa sain sähköpostia, että toiseen mut oli valittu jatkoon ja toiseen ei, mistä alkoi hyvin piinallinen odottelu. Koska suunilleen siitä asti kun olin ekan kerran vaihdossa 2014, oon odottanut jotain vastaavaa tilaisuutta, ja mulla oli kaiken maailman uravahdit LinkedInissä, Graduatelandissa ym. ja yksi suunitelma oli lähteä syksyllä Australiaan tai Uuteen-Seelantiin Working Holiday-viisumilla. Kesäkuussa olin jo luopunut toivosta kun mitään ei ollut kuulunut ja lähetin tappiomielialalla sähköpostia Opetushallituksen yhteyshenkilölle että saanko ylipäätään ikinä tiedon siitä ettei minua valittu ohjelmaan. Olin juuri reilaamassa Euroopassa kun sähköpostiin pompahti viesti että mut oli valittu sekä mua oli jo yritelty tavoitella monilta tahoilta sähköposteilla jotka ei vaan ikinä tullut perille. Onneksi yhteydenpito lähti siitä sujuvasti liikkeelle, mutta kieltämättä 2kk lähtöpäivään tuntui tosi lyhyeltä kun mietin mitä kaikkea pitää järjestää. Onneksi löysin blogin, joka käsitteli saman organisaation vaihtoa Chilessä muutama vuosi takaperin, ja siitä oli mulle suurta apua.
Kaiken kaikkiaan CIMOn työntekijä sekä Suomessa että Chilessä vastaili nopeesti ja selkeästi mun paniikkimaileihin ja sain kun sainkin kaikki hoidettua ajoissa. Työharjoittelua varten piti hakea viisumia, nimellä temporary resident permit, jonka hain Chilen Suomen suurlähetystön nettisivuilta suoraan. Viisumin haku itsessään ei ollut niin yksinkertaista, mm. se että mikä viisumityyppi mun pitäisi hakea oli aika epäselvää, ja se myös että itse piti itse merkitän kuinka kauan Chilessä aikoo olla, eikä niin päin että ”olen niin kauan kuin viisumi on voimassa”. Tähän sain vastauksen CIMOn Chilen yhteyshenkilöltä joka vastasi että ”yleensä suurlähetystössä työskentelevä nainen laittaa siihen vähän ylimääräisiä päiviä”. Myös kaiken oman toiminnan sevittäminen hakemukseen oli välillä hankalaa, kun piti mm. kuvailla aktiviteettia Chilessä, eli onko töissä, opiskelija vai turisti. Mullahan ei ole edes allekirjoitettu työsopimusta… Sähköiseen viisumihakemukseen tarvittiin:
– passikopio (mun piti passikin uusia, sillä sen pitää olla voimassa 6kk paluun jälkeenkin) sekin hoitui netissä nopeasti ja kivuttomasti jos rahanmenoa ei lasketa
-rikosrekisteriote; senkin sain suoraan netistä haettua espanjaksi : http://www.oikeusrekisterikeskus.fi/fi/index/rekisterit/rikosrekisteri/yksityisenhenkilontiedonsaantioikeus/rikostaustaote.html
-lääkärintodistus; marssin oman työterveyslääkärin vastaanotolle ja täytti mulle valmiin englanninkielisen pohjan, joka tuli maksamaan n. 70 euroa. (lääkäri sanoi että useimmiten viisumeja varten on tietty pohja joka täytyy tuoda lääkärille täytettäväksi, mutta kun sellasta en mistään ohjeista löytänyt niin päätin ottaa riskillä tämän yleisin mikä olikin ihan riittävä)
– Apurahapäätös, jonka sain opetushallitukselta ja joka todistaa että mulla on riittävät rahavarat maassa asumiseen
– 4 passikuvaa
Suurimmat menoerät olivat itse viisumi, n. 450 euroa sekä lennot jotka tuli maksamaan 1300 e. Tän lisäksi mun piti maksaa ohjelman sijoitusmaksu mitä kaikissa kohdemaissa ei ole, mutta Chilessä tuli maksamaan n. 430e. Sijoitusmaksu oli mulle vähän yllätys mutta koska senkin maksoin tavallaan apurahasta niin omia rahoja ei mennyt siihen. Apurahan suuruus on kohdemaasta riippuvainen, Chileen sain 1000e/kk. Kaikki menot mut yllätti, ja vaikka apurahakin on ihan ruhtinaallinen ei ilman omia säästöjä tule pärjäämään. Sellaiset ylimääräiset menoerät lähinnä harmittaa joita ei tullut sillon miettineeksi, esim. salijäsenyyden katkaisu (irtisanomisaika on 2 kk ja tajusin tän vasta paria päivää ennen lähtöä) ja liittymän muutos (joka maksaisi melkeen yhtä paljon 3 kk ajaksi kun kuukausimaksu).
Paikallisen yrityksen pomo auttoi mua löytämään asunnon, ja jaan sen kahden chileläisen nuoren kanssa, joten kaikista eniten stressaamani juttu selvisi kaikista helpoiten. Kaiken kaikkiaan kaikki käytännön jutut kävi tosi helposti, tietysti asia on eri jos lähtee turistiviisumilla/työviisumilla, mutta sen kuitenkin opin että kaikka kannataa hoitaa heti kun mahdollista, vaikka mielessä olisikin että aikaa riittää…
Täällä Chilen päässä onneksi oon säästynyt enemmältä byrokratialta, ainoa asia oli se että piti käydä rekisteröimässä passi paikalliselle poliisiasemalla jotta saisin chileläisen henkilökortin. Sen sain hoidettua jo ekalla viikolla mutta kortin haku onkin ollu vähän jäissä kun toimisto on ainoastaan auki arkisin kun olen töissä.