Itsenäisyyttä juhlimassa Chiloéssa
Viime viikko Chilessä oli itsenäisysyviikko. Varsinainen itsenäisyyspäivä oli 18.9, ja koska oli pitkä viikonloppu ma ja ti vapaata vielä töitä niin edellisenä lauantaina sain vihdoin suomalaista seuraa Santiagosta 🙂 Vanha lukiokaveri oli päätynyt sattumalta samaan vaihto-ohjelmaan, ja aloitti työt vain n. viikkoa ennen mua. Hän toimii enkunopettajan Santiagossa ja koska osassa kouluista koko itsenäisyysviikko oli vapaa, kuten hänellä, reissasi n. tuhannen kilsaa etelään mua ilahduttamaan! Alku alkoi sen verta jännästi että kaveri matkusti tänne yöbussilla ja kun aamulla olin odottelemassa pysäkillä niin bussia ei kuulunut kun vasta kahden tunnin päästä. Kävi tuuri että toisemme sentään löydettiin sillä häneltä oli vielä lähtöiltana ryöstetty puhelin joten en ollut edes varma oliko hän päätynyt bussiin vai ei. Vierailu alkoi siis hilpeästi paikallisella poliisiasemalla, jossa vieläki vähän hävettää oma käytös 😀 kun vihdoin sitä pääsee taas puhumaan suomea niin oltiin jotenkin asemalla ihan hysteerisiä ja kommunkointi oli myös melko haasteellista. Mun pitäis vielä käydä hakemassa oma henkilöllisyyskortti samasta paikasta ja nolottaa ajatuskin…
Yks mun elämän hienommista elämyksistä toteutui taas seuraavana päivänä kun lähdettiin koskea laskemaan läheiselle Petrohue- joelle ja harmittaa niin etten omista GoProta! Ilma oli aivan täydellinen, n. 16 astetta ja pilvetön taivas, turkoosi joki ja muutama tulivuori ympärillä, ai että! Ite lasku oli just sopivan haasteellista, eikä niin että olis pelottanut että sinkoutuu veneestä ulos heti ensimmäisen aallon kohdalla. Tarjoutuipa vielä mahollisuus hypätä veneestä uimaan, ja tottakai niin oli tehtävä! Vesi oli aivan pirun kylmää, ja märkäpuvussa ei ollut hihoja joten kädet jäätyi n. 10 sekuntia myöhemmin. Aloin myös pikkuhiljaa ajelehtimaan kauemmas veneestä ja toisen veneen kippari joutui heittämään mulle hinausköyden, ja sitten odottelin siinä vedessä ajelehtien milloin oma veneeni mua tulisi hakemaan ja opas kyseli kaikenlaista mukavaa kun ite olin niin jäässä että just pystyin pitämään köydestä kiinni 😀
Ite itsenäisyyspäiväksi pakattiin reput ja suunnattiin Chiloén saarelle yheksi yöksi, pääkaupunkiin Castroon. Vaikka Chiloé on tosi nätti paikka, oli se nyt itsenäisyyskekkerien aikaan tosi autio, melkein kaikki kaupat kiinni ja ihmisiä liikku niin vähän kaduilla että se vaikutti miltei aavekaupungilta, mutta saatiinpa ainakin rauhassa turisteilla kerrankin ilman pällistelijöitä. 😀 Muutama perinneruoka Chiloéssa tuli myös kokeiltua kuten curanto joka on summasummaarum simpukoista ja lihasta koostunut järkyttävän suuri annos. Siihen kuuluu yleensä sekä sini- että jotain muita simpukoita, kanaa, possua, makkaraa, perunaa, sekä kahdenlaista perunasta valmistettua ns. pasteijaa, joiden koostumuksesta en ite pahemmin välitä.
Annos on ihan valtava ja yksin pystyin syömään n. puolet. Simpukat oli kyllä tosi positiivinen yllätys, koostumus on enemmänkin jauhoinen kuin limainen mutta jossain vaiheessa tuli kyllä seinä vastaan kun alkoi olla vähän liian merellistä munkin makuun. Muita perinneruokia on mm. cazuela, joka on periaatteessa vain lihakeitto mutta jotenkin todella hyvä lihakeitto johon myös usein lisätään merilevää, namnam! Muuten Castrossa kyläiltiin vielä käsityökojuilla ja kirkkaankeltaisessa kirkossa, sekä piipahdettin katsomaan palafitos, eli pikkuisia taloja jotka on rakennettu meren rannalle puupölkkyjen päälle.
Muita perinneruokia mitä Chiloéssa oltaisiin voitu maistaa, on mm. empanadas; lihalla, kalalla tai juustolla täytetyt pasteijat, choripanit eli hotdogin tapaiset nakkisämpylät, ja ylipäätään kaikenlaiset friteeratut ja paistetut vehnäset ovat täällä se juttu,johon ite alkaa jo kyllästyä. Niitä tosiaan saa kyllä mistä tahansa milloin tahansa eikä vain juhlapäivänä. Sain myös kotiin palattua mahdollisuuden maistaa terremotoa eli maanjäristystä, joka on perinteinen juhlajuoma näin itsenäisyysaikoihin ja vaikka torstai-iltaisin. Valkoviiniä, jäätelöä, sekä Fernettiä lasiin ja voilá! Kuulostaa hirvittävältä mutta olikin yllättävän hyvää. Samaa luokkaa kun kokis ja vaniljajäätelö, jota Lontoossa jouduin sain onnekseni juoda ja sekin on ihan yllättävän ok!