Mitä vien mukanani Suomeen

Nyt kun on edessä viimeinen viikonloppu Puerto Varaksessa, oon miettinyt ja pohtinut paljon mitä veisin kotiin täältä. Monet on sanoneet, mikä on ihan totta, että on melko varmaa etten enää tuu Chilessä käymään, yksinkertaisesti koska maailmassa on niin paljon paikkoja missä haluisi käydä ja tuntuu ”turhalta” tuhlata rahaa paikkaan jossa on viettänyt jo 4kk. Siispä, oon tehokkaasti syöttänyt itselle ajatusta että kaikkea mitä tekisi mieli viedä, saa ja pitääkin ostaa, koska niitä ei saa Suomesta. Niitä nyt ei onneksi oo löytynyt kuin muutama, mm. alpakanvillapaita (mistä sellasia muka enää ikinä saa!) ja pisco (viina josta tehäään aivan taivaallisia drinkkejä).  Enemmän onkin tullu mieleen mitä aineetonta vien mukanani.

Oon 4kk aikana huomannut kuinka paljon tai siis vähän ihminen loppujen lopuksi tarttee. Matkalaukusta eläminen on ollut aika helppoa, varsinkin kun täällä sää ei oo sallinut hirveen monipuolista pukeutumista. Mulla oli mukana ainakin 5 paitaa tai toppia joita en käyttäny kuin ehkä kerran pakosta, koska enimmäkseen heilun menemään villapaidoissa ja farkuissa. Mitään ns. krääsää omasta kodistani en edes oo kaivannut ja suunitelmana onkin kotiin päästyä vähän yrittää karsia mm. vaate ja tavaramäärää. Mulle on kehittynyt suorastaan epänormaali tarve päästä heittämään kaikki turha krääsä roskiin ja saada aikaiseksi tilava kämppä jossa kaikelle on oma paikka. Mulla on jokin krooninen sisustusvimma, viimesen 3 vuoden aikana mun kämpässä oon vaihtanu ainaki 3 kertaa järjestystä, ja esim. lapsuudenkodissa lähes sama järjestys on ollu varmaan 10 vuotta.  Mietin että mistä se johtuu, että oonko vaan liian rauhaton ja kyllästynkö liian helposti, mutta yritän ajatella niin että niin kauan ku sitä tekee mieli tuunata ja sisustaa se ei oo vielä täydellinen itselle. 

Mulla on kotiin mentyäni jo lista valmiina, johon lisäilen jatkuvasti niitä asioita mitä tulee tehdä. Monet on niinkin simppeleitä kuten käy pizzalla ja tee sushia, mutta myös listassa komeilee sellaiset asiat kuten aloita uusi mielenkiintoinen harrastus, liikunta, sisusta kotia, ja tärkeimpänä aloita oikea arki. Mulla on viimeisin parin vuoden aikana ollut kokoajan sellanen asenne, että ´mihin mä lähden seuraavaksi?´ Siitä lähtien kun oli opinnot loppusuoralla, oon käyny läpi kaikenmaailman vapaaehtoissivustot, työharjotteluohjelmat, graduatelandit, eures-työpaikat, siis summa summaarum kaikki mahdollisuudet mitä on lähteä töihin/opiskelemaan ulkomaille pidemmäksi aikaa. Suunnitelmana oli koko ajan että ensin kerään rahaa töissä noin vuoden verran ja sitten taas voin lähteä ja olla alottamatta sitä tavallista arkea. Nyt sitten vietin Chilessä 4 kk ja pakko sanoa että luulen että mun menot on nyt menty ainaki hetkeksi aikaa. Just nyt mikään ei tunnu niin hyältä ku se että pääsee taas kotiin, mielekkääseen työpaikkaan, ja ennen kaikkea sellaseen mielentilaan ettei tää vaihe oo nyt vaan joku väliaikanen ja koko ajan ei tartte odottaa että jotain ns. mielenkiintoista tapahtuu. Ei mun seikkaliut varmasti vielä tässä ollut, haaveissa siintää mm. kuukausia kestävä reppureissu Aasiassa, mutta osaan ajatella niin että sen ei tartte tapahtua ihan vielä, onhan mulla koko loppuelämä aikaa. 

Kun viimesen puolentoista vuoden aikana kävin vuorotöissä, pahimmillaan työpäivät saattoi olla 15h, ja 12h oli jo ihan tavallisia päivä, niin en jaksanu/voinu tehä paljon mitään töiden ohella. Olisi tehny mieli käydä vaikka millä kielikursseilla ja sillä yhellä ihanalla ryhmäliikuntatunnilla salilla, mutta tuntu aina turhalta maksaa kurssista kun tiesi että tunnille pääsisi pelkästään jos sattui olemaan vapaapäivä. Ainoa hyvä puoli siinä vuorotyössä oli se että sain melko helposti 4-5 päivän vapaita jolloin kaikennäköset pikku reissutkin oli mahdollisia. Nyt jos onnistuisin saamaan järkevät työajat, aion käyttää sen ihan täysillä hyväksi. 

Saattaa kuulostaa muiden korvaan täysin itsestäänselvältä, mutta opin myös että muutokset kannattaa harkita tarkoin. Olen taas kerran sortunut tänä aikana hiusten leikkaukseen 2 kertaa, ja katunut päätöksiä melkeen heti. Olin vaan yksinkertaisesti niin tylsistynyt jossain vaiheessa, että ajattelin hiustenleikkuun tuovan edes jotain muutosta mielentilaan. Noh, hiukset kasvaa aina tietty takaisin, mutta yritän muistaa pitää näppini erossa saksista ens kerran kun on tylsistynyt. 😀