Minulla on uusi harrastus: kahvakuula, tai kuten sanotaan englanniksi, kettlebell. Kun olin nuori, olin miekkailija, mutta lopetin sen kun olin 18-vuotias. Siitä lähtien minä en ole ollut urheilullinen ollenkaan. Mutta talvi oli pitkä ja minun kaikki vaatteeni kutistuivat. Minun piti tehdä jotain.

Onneksi minulla ei ole vaakaa kotona, joten minä en tiedä kuinka monta kiloa painoni on. Minä näin itseni, ja ajattelin, että painoni taitaa olla liian paljon. Luulin, että se ei riitä, että minä menen sauvakävelemään. Pitää tehdä enemmän. Päätin, että kokeilan kahvakuulaa, koska se on tehokas harjoitus ja sen voi tehdä kotona. Ei tarvita muuta kuin joogamatto ja kahvakuula. Etsin paria video Youtubesta ja aloitin treenin! 

Arvasin, että se tulee sattumaan, mutta en osaa kertoa, mitä tunsin ensinmäisen harjoituksen jälkeen... Oli jopa vaikeaa istua. Myös maata. Aluksi se oli vaikeaa, mutta en antanut periksi. Minulla ei yhä ole vaakaa, ja sen takia minä en vieläkään tiedä kuinka monta kiloa painoni on. Kuitenkin minä näytän paremmalta, ja minusta tuntuu paljon paremmalta. Harjoituksen jälkeen minulla ei ole lihaskipua enää, mutta eilen yritin uudenlaista treeniä. Siinä oli vaikeampia harjoituksia. Näin ollen tänä aamuna minulla oli kipua koko vartalossa. Päätin pyöräillä kauppaan, koska luulin, että se auttaa minua ja kipu menee pois nopeammin. 

Meidän kerrostalo on kukkulan päällä, sen takia kun olin tulossa kaupasta, pyöräilin vain hitaasti. Minulla oli kova jalkakipu. Ajattelin, että voisin kävellä, mutta en halunnut antaa periksi. Uskoin, että jos pyöräilen tosi hitaasti, sitten pystyn pyöräillä kotiin ja minun ei tarvitse kävellä. Tavallisesti tykkään, että Suomessa autoilijat ovat kohteliaita ja he aina pysäyttävät ennen suojatietä. Tänään kaikki autoilijat oli jopa kohteliaampia. Minä en ollut jalkakäytävän reunassa, mutta he jo pysäyttivät. Kun auto odottaa tien keskellä, sinun pitäisi kulkea nopeammin. Ensimmäisellä kerran minä pystyin nopeuttamaan kulkuani, mutta sama juttu tapahtui uudelleen ennen kaikkea suojatietä...

Hikoilin, jalkani olivat kamalat kipeät ja halusin huutaa heille itkien: 

- Menkää vaan! Älkää odottako minua! Antakaa minun kuolla täällä! 

Mutta he eivät olisi ymmärtäneet sitä. Niin minä kärsin ja yritin hymyillä heille. Luulen, että hymyn sijaan oli irvistys kasvoillani. Sen jälkeen kun saavuin kotiin, aloin heti lämmittää saunaa. Se on yksi paikka nyt, jossa voin paremmin. 

kettlebell.jpg

En tiedä, mitä sinä ajattelet tästä asiasta, mutta päivittäiset rutiinit saavat minut tuntemaan kotoisaksi. Toistuvat asiat antavat vakauden tunnetta, kuten lapsille tuhat kertaa luettu jo pitkään tunnettu tarina. Luulen, että samasta syystä on hyvä katsoa lempielokuvaa miljoona kertaa, ja siksi luen Agatha Christien kirjat yhä uudelleen ja uudelleen. 

Tietenkin, joskus tarvitset monimuotoisuutta ja jännitystä, kun löydet uusia asioita. Mutta sen jälkeen, kun tulet takaisin maailman parhaalta kesälomalta, se tuntuu hyvältä, kun juot itse tehtyä kahvia. Se tuntuu hyvältä, kun istut omassa saunassa ja haistat sen tutut tuoksut, katsot seitsemän uutiset televisiosta tai luet kirjaa ennen nukahtamista. Kuten arkiset asiat antavat päivään rytmin, niin arkipäivän ja pyhäpäivän vuorottelu antaa kehyksen elämällemme. 

Päivittäisen rutiinin löytäminen oli helppo minulle. Mutta koska vuodenajat, lomat ja tottumukset ovat erilaiset Suomessa kuin kotimaassani, siksi minä yhä usein tunnen, että olen puolimatkassa kahden maan välille. On kiinnostavaa, miten helppoa oli minulle tottua ruoan makuun, villasukkien käyttämiseen ja keskiyön aurinkoon Suomessa. Mutta on vaikea tottua siihen, että syreenit kukkivat heinäkuussa Lapissa.

Silti, olen iloinen, että Lapissa on sellaisia kukkia, koska ne ovat minun lempikukkia. Toisaalta, Unkarissa syreenit kukkivat huhtikuun lopussa tai toukokuun alussa. Syreenit annetaan äitienpäivänä, joka on ensimmäisenä suununtaina toukokuussa. Kun minä näin nämä kukat täällä, olen aina hämmentynyt. Minulle syreenit tarkoittavat toukokuuta. Ei heinäkuun puoliväliä! 

Luulen, että minun pitäisi olla joustavampi. Muuten, en tiedä miten kestän sen että Lapissa syksy tapahtuu kahden viikon kuluessa ja lunta sataa jo lokakuussa.

orgona.jpg

Onkohan Lappi niin erilainen? - kysyin viimeisessä blogipostauksessani. Nyt jo tiedän mikä on vastaus, koska toukokuussa muutimme Rovaniemelle. Kyllä Lappi on niin erilainen. Ja minä rakastan sitä. 

arctic_circle.jpg

Paljon on tapahtunut sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin. Suomen kielen kurssi loppui maaliskuussa. Löysin harjoittelupaikan maahanmuuttajatoimistosta ja vietin kuukauden siellä. Se oli todella hienoa aikaa! Tapasin mukavia ihmisiä ja puhuin paljon suomeksi. Se tuntui hyvältä, että minä olen hyödyllinen, vaikka en puhu hyvin suomea. Sitten pakkasimme kaikki tavaramme, sanoimme hyvästit ystävillemme ja sukulaisillemme ja tulimme Lappiin. 

rovaniemi.jpg

Meidän uudet seikkailut alkoivat vappupäivänä Rovaniemellä. Olemme asuneet kaksi kuukautta täällä, ja meillä jo on paljon uusia kokemuksia: tapasimme Joulupukin, kävimme Ranuan eläintarhassa, näimme yöttömän yön ja keskiyön auringon, näimme poron vaeltavan tiellä, kävimme Inariissa, uimme Inarinjärvessä, näimme saamelaiset ja paljon muuta.

poro.jpg

Nyt kun minulla on kesälomaa, minulla on enemmän aikaa. Yritän kirjoittaa uudelleen ja kerron teille Lapista ja elämästäni Rovaniemellä. Toivon, että tykkäätte tarinoistani ja jatkatte blogini lukemista. 

Ja yksi vielä juttu. Katsopa! Osaan kutoa jo niin hyvin! :)

booties.jpg