Unkarissa pohjoismainen muotoilu on hyvin suosittua. Facebookissa nähdään aina valokuvia seuraavan kuvatekstin kanssa: Etkö haluaisi asua tässä asunnossa? Eikö se olisi hienoa? Aikaisemmin minä aina vastasin: Kyllä, minä haluaisin! Siitä asti, kun olen asunut Suomessa, minua aina naurattaa, kun näen nämä valokuvat. Minä asun nyt sellaisessa asunnossa, jossa kaikki seinät ja kaapit ovat valkoiset ja huonekalut ovat vaaleat. Kyllä, se näyttää hyvältä. Mutta minä kaipaan värejä joskus. 

Kerran me menimme suomalaisen pariskunnan luokse, kodin sisustamisen jälkeen. Heillä oli tupaantuliaiset. Asunto näyti todella modernilta ja tyylikkäältä, se oli kyllä ihan aistikas. Puulattia, valkoiset seinät, ei mattoja, ei verhoja. Tyypillinen pohjoismainen asunto. Siellä minä keskustelin yhdelle vieraista, suomalaiselle miehelle. Hän sanoi minulle, että hän piti asunnosta paljon. Vastasin, että minä olin samaa mieltä ja lisäsin, että minä kaipaan värejä. 

Muistan hänen ilmeensä. Toistin sen, mitä sanoin: Minä kaipaan värejä. Hän kysyi minulta: Minkälaisia värejä? Vastasin: Lämpimiä värejä. Punaista tyynyä tai tummanruskeaa sohvaa esimerkiksi. 

Näin hänen kasvonsa ja oli selvää, että hän ei ymmärtänyt minua ollenkaan. Aloin nauraa ja sanoin: Ei mitään. Ja sitten keskustelimme muista asioista.