Hoitoalan kriisi syvenee.

Terveydenhoitoala on tällä hetkellä poliittisesti kuuma peruna. Jo Juha Sipilän hallitus teki aikoinaan sen mokan, että lähti kurjistamaan kyseistä alaa entistä huonompaan suuntaan. Ymmärrän, että pitää saada säästöjä ja halutaan parantaa kilpailukykyä mutta sen voi tehdä toisinkin. Kuten aiemmin kerroin mitä Japani oli tehnyt asialle – ryhtynyt opettamaan kansalaisiaan parempaan talouden hallintaan, jotta maa pystyisi kilpailemaan paremmin länsimaalaisten kanssa. No mitä sitten Sipilän silloinen hallitus teki? Toi matalapalkkaisille, naisvaltaisille aloille, kilpailukykysopimuksen (kikyt) joka leikkasi ainakin kolmanneksen lomarahoista ja lisäsi ilmaista työaikaa työantajille. En tiedä mitään niin vastuullisempaa työtä kuin, toisen ihmisen terveydestä huolehtimisen mutta silti sitä ei osata arvostaa riittävästi täällä Suomessa. Kehtaamme, pitää näinkin tärkeää asiaa itsestäänselvyytenä.

Rokotteet suojaavat meitä, mutta joku asiaan koulutettu henkilö pistää tuon rokotteen meihin. Usein tämä henkilö joustaa työajoistaan, tauoistaan ja omasta hyvinvoinnistaan muiden kustannuksella. Ja silti me asiakkaat valitamme hoidon tasosta. Toisinaan se ei ole tosiaan hyväksyttävää, kuten se että vanhuksilta hukkaantuu rahat ja kodin omaiset huonekalut tai vaatteet palvelukodissa tai synnytysosastolla laitetaan juuri sektiolla synnyttänyt siivoamaan lattioita. Myös tärkeät lähetteet eivät aina saavuta asianomaisia ajoissa. Osan syystä voi laittaa hankaliin ohjelmistoihin ja atk-välineisiin, koneet pitäisi ehtiä työajalla uudelleen käynnistääkin jossain välissä tai ne menevät tilttiin. Kirjauksiin on varattu aikaa keskimäärin kolme minuuttia. Kolme minuuttia hoitokertomuksen kirjaukseen, kun pelkästään oikean ikkunan löytäminen voi viedä jo viisi minuuttia. Kun siirryttiin Pegasuksesta Apottiin, oikeat tiedot potilaiden aiemmista käynneistä, lääkkeistä tai hoitohistoriasta ei suoraan siirtynyt uuteen ohjelmaan vaan asioita piti myös siirtää manuaalisesti uuteen ohjelmaan. Hoitohenkilökunta näkee uuden terveysaseman mutta minä en, en ole saanut kahdessakaan vuodessa asiaan mitään muutosta. Täytän aina omaolo -kartoituksen ja sitten joku jossain välissä vastaa siihen. Usein ihmetellen, miksen suoraan laittanut omalle tiimilleni viestiä, no kun en vieläkään pysty.

Ystäväni, jotka työskentelevät hoitoalalla ovat hakeutuneet ulkomaille töihin mm. parempien työvuorojen ja palkkauksen takia. Esim. Norjassa eräs ystäväni tekee kolme viikkoa putkeen töitä ja neljäs viikko on aina vapaa. Toinen taas nauttii siitä, kuinka hän tekee vain yhtä vuoroa pari viikkoa putkeen ja sitten on kolme päivää vapaata ennen kuin vuoroaika muuttuu esim. pari viikkoa pelkkää iltaa ja sitten kolme päivää välissä vapaata ennen kuin alkaa pelkkää aamuvuoroa. 3-vuorotyö on yleistä hoitoalalla ja vuorot vaihtuvat miten sattuvat, vaikka vuorojen välissä on lakisääteinen lepoaika, ei se takaa että hoitaja on riittävästi levännyt. Itse olen ollut kanssa vuorotyössä ja voin sanoa, että olin puoli viikkoa ihan tillin tallin, kun vuorot vaihtuivat. Keho kävi jatkuvasti kierroksilla; oli vaikeata nukkua, laihduin vaikka koko ajan tulin syöneeksi kaikkea rasvaista ja sokerista koska keho vaan huusi nopeata hiilaria. Välillä väsymys oli niin paha, että unohdin, miten niellään, enkä niinä vuoroina pystynyt syömään edes nestemäistä. Käsittelin työssäni koneita mutta en voi edes kuvitella miten vaarallista on työskennellä moisessa tilassa, jossa on vastuussa ihmishengistä.

Hankalat vuorot ovat yksi syy, miksi tiettyihin paikkoihin ei ole koskaan tunkua. Pyritään jonkin verran järjestelemään niitä sopiviksi, mutta joillekin esimiehille on myös ongelma siinä, että työntekijät vaihtavat keskenään vuorojaan – jotta työntekijä pääsee vaikka ystävänsä häihin. Isoin ongelma on kuitenkin rakenteellinen, vuorotöitä suunnitellaan huonosti – lähes tulkoon joka alalla ja tämä kostautuu työntekijän terveydessä. Minulla ei ole aavistustakaan, miten meillä on yhteiskunnassa varaa tähän. Sen lisäksi minun työpaikassani saan palkkalisää siitä, jos kouluttaudun tiettyyn tehtävään mutta hoitajilla erikoisosaamiset eivät näy palkassa minkäänlaisina lisinä, enemmänkin lisä koulutuksesta rangaistaan. Jos terveydenhoitaja haluaa hyödyntää osaamistaan myös sairaanhoitajana, tulee hänen maksaa molemmista nimikkeistä käyttömaksu oikeudet Valviralle. Eli kaikki mielenkiintoinen lisäkoulutus on vaan harrastushommaa, sillä se että oikeasti pääsisit hyödyntämään osaamistasi, riippuu taas ihan vuorojen tekijästä. Esim. imetykseen ja diabeetikkoihin erikoistunut hoitaja, pääsi tekemään haavoja Kalasatamassa.

Koronapandemia on venyttänyt hoitoalan työntekijöitä venymään äärimmilleen ja he eivät jaksa enää joustaa oman terveytensä kustannuksella. Ihmettelin ja ihmettelen edelleen, miksi hoitajat eivät saaneet kuukausittaista koronalisää, sillä minä sain ja työskentelen huoltovarmuusyksikköön katsottavassa työssä. Olisin varmaan nauranut itseni kipeäksi, jos meille olisi työnnetty käteen kiitos korttia. Toisaalta hilpeyttä herätti meissä työntekijöissä, kun saimme joululahjaksi paketin keksejä ja glögiä. Kenkään laitettavat nastat olisivat olleet varmaan hyödyllisempi lahja – olisivat maksaneet varmaan saman verran mutta säästäneet työterveyskuluissa. Hoitohenkilökunta kyllä saa toisinaan lounaslahjoja mutta niistä ei välttämättä pääse nauttimaan, jos työstään ei ehdi edes lounaalle.

Toisinaan ongelmaksi myös muodostaa hoitohenkilökunnalle varatut tilat ja niiden puutteellisuus – kun ruoto jämähti kurkkuuni, niin sitä ei voitu poistaa terveysasemalla koska siellä ei ollut oikeanlaisia pihtejä vaan minun piti lähteä sitten päivystykseen. Tällaiset perusasiat ovat päivittäisiä ongelmia, saat koko ajan olla etsimässä asioita ja nämä ovat vielä pieneltä tuntuvia kustannuksia. Ajattelepa sitä, että jossain paikoissa oletetaan, että omistat auton ja käytät sitä työmatkoihisi. Työmatkat potilaan luokse saattavat kestää pidempään kuin potilaan luona vierailu. Ainakin Helsingissä kotihoidossa on varattu kahdeksan minuuttia per asiakas käynti, siinä ajassa tulisi ehtiä lämmittää ruoka, antaa tarvittavat lääkkeet ja ottaa tarvittavat mitat esim. verenpaine sekä mahdollisesti kylvettää asiakas. Työssä myös joutuu sietämään epäasiallista käytöstä aina uhkailusta – henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan asti, siltikään saamatta mitään turvaa esim. tiettyihin hankaliin paikkoihin lähtisi vartija mukaan tai edes toinen työntekijä.

Kun aletaan summaamaan sitä, mitä työ tosissaan sisältää, niin täytyy olla kiitollinen siitä, että niinkin moni jaksaa vielä tehdä työtään. Kiitos siitä, että olette jaksaneet tähänkin asti ja kyllä, tähän on saatava muutos! Onnea lakkoiluun ja muistakaa pitää pintanne, sillä ette tee palvelusta vain seuraaville, jotka tulevat työhön vaan myös parannatte naisten asemaa työmarkkinoilla sekä kavennatte sukupuolten välistä palkkaeroa. Kiitos tästä!

Kuva: pixabay