Juhannus Jambianissa

 

Facebookin syytämän kuvamateriaalin perusteella aurinko helli teitä lähes kellon ympäri viikonloppuna. Oletettavasti, koska kaikki maailman pilvet, sade ja tuuli keskittyivät Jambianiin. En ole katkera, mutta kastunut kuitenkin.

 

 Saattoi johtua matalalla riippuvista synkeistä pilvistä tai nurkistaan murenevista savimajoista, mutta jotain maailmanlopun meininkiä siinä rantakylässä on. Jambiani elää lähes yksinomaan turismista, ja kun lomakauden alkuun on vielä muutama viikko, oli kylä toistaiseksi typösen tyhjä. Aavemainen tunnelma vahvistui laskuveden aikaan, kun kalastajien jollat kenottivat kuivalla merenpohjalla kaikenlaisen romun ja roippeen seassa.

 

 

 

Vietimme juhannusta parhaan kykymme mukaan: Kokoksi kelpasi erään kalastajan nuotio ja juhannustaioistakin täytyi karsia kaikki ne, joihin liittyy alasti kirmaamista, saunoja tai ruispeltoja. Kiitos Wikipedian, sopiva taika löytyi silti: ”Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.” Seeelvä. Perjantaina näin unta ilkeämielisestä hammaslääkäristä, lauantaina random-performanssitaiteilijasta, jota jututin elokuvateatterin vessassa.
 

jk. Vuokratalossa asui kanssamme kaksi yllättävän skandinaavisti nimettyä kissaa, Killi ja Molli. Katit olivat hellyydenkipeitä herkkupalakerjäläisiä ja yön pimeinä tunteina loput korvapuustit päätyivätkin parempiin suihin.