Olen oppinut kaksi erittäin näppärää kirjainyhdistelmää tämän kesän aikana: TIA ja AWA.This is Africa. Africa wins again. Tällä kertaa Afrikka voitti nettikamppailussa. Luovutan. Täällä menee hyvin, on ihanaa, tyypit on kivoja ja olen oppinut vaikka mitä itsestäni ja vähän muustakin. Kerron syksyllä sit lisää, kun tavataan. /aa

Tähän tulee jotain kuvia joskus ehkä myös, jos nettiyhteys suinkin sen suo. Huonolta näyttää. Hmm. Teen myös töitä täällä, vaikka matkaraportointi on riistäytynyt aika lomapainotteiseksi.   SUFO on Turun maantieteellisen seuran ja sansibarilaisen DFNR:n (department of forestry and non-renewable natural resources) yhteinen metsänsuojeluhanke Kiwengwa-Pongwen alueella Ungujan itärannikolla. Koko saari on hyvin tiiviisti asutettu ja jäljellä […]

  Kiinnostaville rakennuksille käy helposti samoin kuin kauniille maisemille: jos niihin ei heti tartu, sulautuvat ne pian osaksi arkista tietä lähikaupalle tai muuta yhtä ikävää ja sitten niitä ei enää näe. Olen neljän viikon ajan kävellyt joka päivä vähintään kaksi kertaa 1800-luvun loppupuolella rakennetun kylpylärakennuksen ohi, jonka valkoiseksi rapatut seinät huokuvat kadulle asti viileyttä, rauhaa […]

Olen aina pitänyt Turkua vähän huijarikaupunkina siinä mielessä, että merikaupungin maineesta huolimatta täytyy keskustasta matkustaa tosi kauas, ennen kuin oikeastaan näkee merta. No, vielä suuremmalta huiputukselta tuntuu, että Sansibarilla, joka on käytännössä katsoen pelkkää rantaa, lähin uimiseen kelpaava on kymmenen (10) kilometrin päässä Stone Townista. (Lähempänäkin voisi varmasti uida, jos ei välittäisi likaisesta vedestä, levästä, […]

Netti kuoli, olen jälleen ravintoloiden wifin varassa. Ei kuvia tänään, katsotaan, josko saan tekstiäkään ladattua. Olen yökukkuja toisessa polvessa. Jo muutama päivä Tansaniassa sai kuitenkin ihmeitä aikaan: herään virkeänä kuin peipponen aamuhämärään, yleensä ensimmäisen kerran kello viiden rukouskutsuun, joka kajahtaa lähimoskeijan rätisevistä megafoneista. Viimeistään seitsemän jälkeen koen nukkuneeni ehdottomasti tarpeeksi. Miten tähän on päädytty? No, […]

  Facebookin syytämän kuvamateriaalin perusteella aurinko helli teitä lähes kellon ympäri viikonloppuna. Oletettavasti, koska kaikki maailman pilvet, sade ja tuuli keskittyivät Jambianiin. En ole katkera, mutta kastunut kuitenkin.    Saattoi johtua matalalla riippuvista synkeistä pilvistä tai nurkistaan murenevista savimajoista, mutta jotain maailmanlopun meininkiä siinä rantakylässä on. Jambiani elää lähes yksinomaan turismista, ja kun lomakauden alkuun […]

..yritin ajastaa tämän postauksen ilmestymään eilen, mutta mitään ei näy. Uusi yritys, silläkin uhalla, että Lily-noviisina päädyn lopulta kertomaan leipähedelmästä identtisesti kolmena päivänä peräkkäin!     Olen loilottanut vuosia apinanleipäpuun katveessa loikovista väsyneistä leijonista vaivautumatta ottamaan selvää, minkälaisesta puusta on kyse. Muutama päivä sitten eteeni tuotiin lautasellinen breadfruitia ja luulin arvoituksen selvinneen ilman että pistin rikkaa ristiin. Vaan […]

Darajani ja minä kohtasimme ensimmäisen kerran viikko sitten maanantaina. Darajanilla oli kaikkea, minulla 15 000 Tansanian shillinkiä. Suunnitelma oli periaatteessa helppo: osta ruokatarpeita. Riisiä, pastaa, kurkkua, tomaattia, sipulia, öljyä, paprikaa, mausteita, maitoa, kahvia ja sen sellaista.Puolitoista tuntia myöhemmin poistuin paikalta kassi täynnä ruskeita pussukoita ja mielessä epämiellyttävä tuntemus, että saatoin juuri tulla puijatuksi. Mutta ei […]

  Maanantaina 10.6. rysäytin rinkan muoviselle kokolattiamatolle jossain päin Stone Townia. Takana oli laivamatka Turusta Tukholmaan, lento Dohan kautta Tansaniaan Dar Es Salaamiin, kaksi päivää hikisessä Darissa, lauttamatka Ungujaan ja muutama tunti epätoivoa ja eksymistä Stone Townin kujilla, edessä puolestaan kahden kuukauden harjoittelu Turun maantieteellisen seuran kehitysyhteistyöhankkeen (http://tms.utu.fi/sufo) leivissä. Talvi Stone Townissa kertoo retkestäni päiväntasaajan […]