Aika

Netti kuoli, olen jälleen ravintoloiden wifin varassa. Ei kuvia tänään, katsotaan, josko saan tekstiäkään ladattua.

Olen yökukkuja toisessa polvessa. Jo muutama päivä Tansaniassa sai kuitenkin ihmeitä aikaan: herään virkeänä kuin peipponen aamuhämärään, yleensä ensimmäisen kerran kello viiden rukouskutsuun, joka kajahtaa lähimoskeijan rätisevistä megafoneista. Viimeistään seitsemän jälkeen koen nukkuneeni ehdottomasti tarpeeksi. Miten tähän on päädytty?

No, koko ajan on aika kuuma. Erityisen kuuma on iltapäivisin, eli jos jotain ulkoaktiviteetteja haluaa saada tehtyä, on ne parasta suorittaa hyvissä ajoin aamutuimaan, mieluiten ennen kymmentä. Yöt ovat säkkipimeitä ja yö alkaa käytännössä heti puoli seitsemältä, kun aurinko on lumpsahtanut Intian valtamereen. Mitä sitä sitten enää valvomaan? Pitäkää pohjoisen valkoiset kesäyönne, meikä menee ysiltä nukkumaan!

 

Koska paatuneimmankin valvojan rytmin keikauttamiseen riitti viikko, ei liene ihme, että koko aikajärjestelmä toimii täällä vähän eri tahdissa: itäafrikkalainen kellotaulu pyörähtää liikkeelle auringonnoususta, kuusi tuntia länsimaista kelloa myöhemmin. Kello seitsemän on näin ollen ”saa moja asubuhi”, kello yksi aamulla ja kello 12 ”saa sita mchana”, kello kuusi iltapäivällä. Näppärää, eikö? No ei minustakaan.

 

Poikkeavaan kellotauluun voi kuitenkin suhtautua mielenkiintoisena mutta hyödyttömänä nippelitietona muutamastakin syystä:

1) Monien liikkeiden aukioloajat ilmoitetaan sekä länsimaisen että itäafrikkalaisen systeemin mukaan, joten sekaannuksen vaara on pienehkö.
2) Vaikka aukioloajat olisikin kirjoitettu ovenpieleen, ei ole mitään takeita siitä, että niitä noudatettaisiin. Parasta on vain varata riittävästi aikaa asioiden hoitoon ja vierailla haluamassaan liikkeessä silloin, kun se sattuu olemaan auki.

3) Asiat eivät tapahdu tarkoilla kellonlyömillä, vaan kokemukseni mukaan noin kolmen tunnin liukumalla sovitusta ajankohdasta eteenpäin.

Swahilin sanavarastoni on erittäin suppea ja kuvaavaa onkin, että sanojen nopea ja nyt sijasta olen oppinut sanat hitaasti ”polepole” ja myöhemmin ”baadaye”.

Hyvinvointi Mieli Suosittelen

Juhannus Jambianissa

 

Facebookin syytämän kuvamateriaalin perusteella aurinko helli teitä lähes kellon ympäri viikonloppuna. Oletettavasti, koska kaikki maailman pilvet, sade ja tuuli keskittyivät Jambianiin. En ole katkera, mutta kastunut kuitenkin.

blogi-juhannus-3.jpg

blogi-juhannus-1.jpg

blogi-juhannus-2.jpg

 

 Saattoi johtua matalalla riippuvista synkeistä pilvistä tai nurkistaan murenevista savimajoista, mutta jotain maailmanlopun meininkiä siinä rantakylässä on. Jambiani elää lähes yksinomaan turismista, ja kun lomakauden alkuun on vielä muutama viikko, oli kylä toistaiseksi typösen tyhjä. Aavemainen tunnelma vahvistui laskuveden aikaan, kun kalastajien jollat kenottivat kuivalla merenpohjalla kaikenlaisen romun ja roippeen seassa.

blogi-juhannus-4.jpg

 

blogi-juhannus-5.jpg

 

blogi-juhannus-6.jpg

 

Vietimme juhannusta parhaan kykymme mukaan: Kokoksi kelpasi erään kalastajan nuotio ja juhannustaioistakin täytyi karsia kaikki ne, joihin liittyy alasti kirmaamista, saunoja tai ruispeltoja. Kiitos Wikipedian, sopiva taika löytyi silti: ”Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.” Seeelvä. Perjantaina näin unta ilkeämielisestä hammaslääkäristä, lauantaina random-performanssitaiteilijasta, jota jututin elokuvateatterin vessassa.
 

jk. Vuokratalossa asui kanssamme kaksi yllättävän skandinaavisti nimettyä kissaa, Killi ja Molli. Katit olivat hellyydenkipeitä herkkupalakerjäläisiä ja yön pimeinä tunteina loput korvapuustit päätyivätkin parempiin suihin.

blogi-juhannus-7.jpg

Kulttuuri Matkat Suosittelen